Kuvakulma: Täysi rautiovaunupysäkki, nuoria neitoja, rouvashenkilöitä, kiltin näköisiä ihmisiä ja yksi mustaa metallia kuunteleva, provosoivaan paitaan pukeutunut, vihaisen näköinen äijän ketku.
Tilanne: (Sounds of violence breaks the silence, ripping the stillness apart) *epämääräistä muminaa* Thaumiel laskee musan volaa pienemmälle ja tiedustelee vanhalta herrasmieheltä mitä hän haluaa.(The messenger's who chime death's bell, the panzers have come to blow god into hell) "Voisitteko te kertoa meneekö tästä kolmonen?" "Meneehän se tästä" (DIE!) "Oletteko te kenties menossa kolmoseen?" "Olenhan minä." (The black flowing panzers who bring pain and death, and through their barrels you will feel hells breath) "No hyvä! Minä kun olen menossa pursimiehenkadulle, niin voisitteko kertoa missä minun pitäisi jäädä pois?" "Totta kai, Eiran sairaalasta seuraava pysäkki." Vanha mies näyttää iloiselta ja hymyilee. "Voisitteko tulla viereeni istumaan että tiedän missä jäädä pois?" "Toki." (Eyeballs rolling, bodies twisting, mouths are screaming as they burn,Shells exploding, steel is crushing, dooms bell tolling, death you yearn)
(suluissa oleva teksti on biisin sanoitus joka soi kyseisellä hetkellä)
Matka sujuu ongelmitta, leppoisasti jutellen. Thaumiel neuvoo ystävällisesti vanhan miehen oikealla pysäkillä pois ja jatkaa matkaa kotiinsa miettien koko asian absurdiutta.
Conclusion: Weird.