hymyilen
kuin ei ois mitään tapahtunu.
kaikki muut luulee että oon ihan ok
mutten... oon kaukana siitä.
aattelin että kertoisin sulle
mut en mä sitten pystyny
käperryin vaa itteeni ja aattelin kyllä mä selviin
luulin etten tarviis apuu
mutta nyt huomaan
on jo liian myöhästä ees pyytää
oon oottanu liian kaua...
vai oonko?
kerro oonko avuton, oonko jo loppu
vai vieläkö saat minut nousemaan ja kukoistamaan?