hiljaa istuin huoneeni nurkassa
ja pää polvissa itkin
kun taivas loisti mustissa
kyyneleitä suolaisia kestin.
kuka vois minut pelastaa
kun yksin tänne jäin.
ei muita kuin itku ja ikävä vaan
minua katso peilistä päin.
rakkaani vastaa viestiin
se ainut lohtu mulle ois
ja siinä kerro että minua tarvitaan
ja sano älä koskaan lähde pois.
hiljaa soittaa hiljaisuus
helisee kuin taivaan kellot
vain silmissä loistaa kyyneleet
kun valittaa yksinäiset sellot.
vielä hetki tää vois korjautuu
jos tietäisin luoksesi pääsen
mitä nopeammin sen paremmin
korjaisit minun pienen sydämen.