Elämä alkaa vihdoin palautua omille raiteilleen. Nauttia saa ja pitääkin jokaisesta hetkestä minkä maan päällä viettää!
Kyllä siinä hetki toisaalta menikin, kun elämäänsä järjesteli itselle sopivaan tyyliin, mutta nyt se on vihdoin tehty ja voin hengittää vapaasti ja tehdä mitä ikinä haluan. =) (ihan kun sitä en ennen muka olisi voinut tehdä..)
Oli aika, jolloin en halunnut uskoa, että elämässä olisi enää mitään ihanaa ja hyvää jäljellä. En halunnut ajatella, että tapaisin muka vielä ihania ihmisiä ja näkisin/kokisin ihania asioita. Mutta olin väärässä. Pahasti.
Enää sängystä nouseminenkaan ei tuota vaikeuksia eivätkä kyyneleet vierähdä silmäkulmistani poskia pitkin alas läheskään niin usein kun ennen..ja jos satunkin itkemään niin ne ovat vain ilonkyyneleitä, kun mietin muistoja, jotka säilyvät aina sydämessäni.
Se rakkaus, mikä siellä on, ei katoa mihinkään, mutta tuska helpottaa. Ehkä olenkin jo kohdannut ihmisen, joka tuskani hävittää jonain päivänä pysyvästi…se selviää ajan kanssa.
Mutta nyt keskityn vain elämästä nauttimiseen, sillä eihän tässä nuorina pysytä ikuisesti...