Sä rikoit mun sydämmen tuhansiks palasiks,näin unta viime yönä etsä palasit.Sä veit sydämmen tuosse takas. Välil mu elämä virtaa ku vesi hanast. Pyyhkäskö joku mun nimen sun sydämmestä, jos saisin ees yhe halin se tuntuis hyvältä. Sä mun sydämmeni veit, vaik sust välitin. Mä annoin kaikkeni eiks se riitä?EI! jätät Ja sydämmeni riistät. Eiks täs maailmas mikää riitä?Mun elämä ei kovi usei kiillä,vaikka hinkkaan hinkaan se ei mitenkää kiillä,eikä oohtä pehmee ku sohva.