Voi että. Minun kärsivällisyyttäni on jo koeteltu. Armahtakoon Jumala jo minua!!
Olen tosin saanut rentoutua täysin, siitä en voi valittaa, se on ollut ihanaa. Kuitenkin on sellainen tunnelma, että nyt voisi jo alkaa jatkamaan.
Töitä. Niitä tarvitsisin. Opiskelua aloitin jo vähän. On niin harmistuttavaa, kun joutuu (tai saa) elää vanhempien rahoilla ja kustannuksella. Se on siunaus ja onni, mutta oma raha olisi kiva. Ei tarvitsisi miettiä että voi että.. tällä rahalla pitää ostaa vaan ruokaa tai matkustaa.
Aaah.. kunhan en sotkisi asioitani. Pääasia, että osaisin kuunnella Jumalan ääntä ja kulkea Hänen johdatuksessaan.
Varkauteen varmaan matkani vie, sen tiedän pian. Vielä hetken kuitenkin täällä tampereella asustelen, kai. Huomista odotan innolla, mutta elän tätä päivää täysill :)
hm.. ajatukseni ovat selkeämpiä kuin niagaran terästäytynyt sisilisko ;)