Perseen suti oli yleisesti käytössä ainakin 1880 luvulle saakka
Kymenlaaksossa ja Karjalassa. Tiettävästi sitä käytettiin myös jonkin
verran Kanta-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa.
Siihen aikaa maaseudulla tarpeet tehtiin usein niin sanotusti "nurkan
taakse". Varsinkin palvelusväki kävi asioilla ulkorakennuksen takana.
Paikalle oli yleensä rakennettu riuku, jotta myös isomman asian eli
ulostamisen suorittaminen oli mahdollista.
Vessapaperi oli tuntematon ylellisyystarvike sen ajan maaseudulla.
Metsässä takamus pyyhittiin luonnollisesti sammaleeseen. Huusissa oli
joko varattu sammalta tai peräti sanomalehden riekaleita. Pärekin
kelpasi pyyhkimiseen. Nurkan takana näiden pyyhkimistarpeiden
säilyttäminen olisi ollut vaikeaa ja niinpä käytettiin pehmeää ja
tuuheaa lyhyt vartista harjaa peräaukon puhdistamiseen. Perseen suti,
tai pers suti tunnettiin myös nimellä perskä. Se laitettiin
hirrenrakoon
kuivamaan ja odottamaan seuraavaa käyttäjää. Tämä sitten, ennen kuin
harjasi oman ahterinsa puhtaaksi, kopautti harjaa seinää vasten jotta
siihen kiinni kuivaneet ulostekikkareet tippuivat pois.
Nykyään käytetty sanonta "Voi perseen suti" viittaa juuri siihen, että
suti on joko liian tahmea puhdistuakseen tai se oli pudonnut niin
kauas,
että tarpeillaan istuja ei siihen ylettynyt. Hänen olisi siis
kiskottava
vaatteet sottaiset takamuksen päälle, ja sekös harmitti. Harmittavaa
asiaa "perseen sudilla" tarkoitetaan nykyäänkin, vaikka pylly olisikin
puhdas.