Jännittävää oli, kun oli tiedossani (arvuuttelinkin..tai oikeestaan kyllä TIESIN että varsa syntyy to-pe välisenä yönä. merkit olivat olleet semmoiset..
Kävin aamuyöllä 2.30 tarkistamassa Ankin.
Se oli tyynesti tavanomaiseen tapaansa ulkona...
Herätyskelloni soi 6.30 ja Roni meni kuitenkin ennen minua ulos katsomaan, onko jotain tapahtunut..
Roni tuli juoksujalkaa sanomaan, että Anki ja varsa makaavat maassa!!
Vaatteet niskaan ja ulos. Sannakin (Sandeliin) oli meillä yötä ja pikainen herätys hänellekkin!
Anki makasi maassa ei kohdassa kuin varsa. Varsa oli ruohikossa tien vieressä ja Anki parin metrin päässä aivan puhki...
Poikani kiikuttivat pari filttiä ja hieroin varsan kuivaksi. Jälkeiset olivat kiinni Ankin takamuksessa.. Jami jatkoi varsan hierontaa ja piti sitä lämpimänä. Onneksi ei ollut märkää eikä myöskään pakkasta. Aurinkokin oli noussut.
Anki vain makasi maassa ja ajattelin, että sillä on jotain hätää! Se oli kuitenkin aivan uupunut synnytyksestä.
Kokeilin sen synnytysteitä kädelläni, että onko sieltä tulossa vielä toinen varsa, koska vatsa oli tosi suuri..mutta tällä kertaa oli vain yksi, onneksi! (vaikka useat arvuuttelivat siellä olevan kaksi, mahan koosta päätelllen), mutta tämä meidän komia orivarsa on niin kookas, että se siellä kasvatti masua :)
Vihdoin viimein Anki jaksoi nousta ylös. Talutin sen varsan luokse ja se hörisi ja nuoli pikkuista.
Kävelytin Ankia hieman, jotta kohtu saisi liikettä puhdistuakseen.
Varsakin alkoi olemaan jo terävänä ja nostimme ja "kävelytimme" sitä aina pienen matkan edetäksemme kohti tallia ja omaa karsinaa, joka odotteli olkivuorauksella asukkejaan.
Varsa ei tietenkään jaksanut kuin pienen matkan kerrallaan ja aikaa kuluikin 15m matkaan varmasti lähemmäs tunti.
Karsinassa varsa meni maate ja jätimme ne sinne ja suljimme oven.
Aamukaffilla sitten käytiin ja tulimme takasin tunnin kuluttua.
Molemmat olivat pirteinä karsinassa. Varsa ei ollut kuitenkaan juonut tärkeää ternimaitoa ja koitinkin sitä houkutella lypsämällä tammasta maitoa kädelleni, josta varsa sitä ryystikin :)....
Anki oli revennyt aika pahasta takaa, joten kutsuin eläinlääkärin (Sari Panu) paikalle.
Hänen mielestään takapäätä ei tarvinnut ommella. Anki sai kipupiikin ja lääkkeen joka aiheuttaa vähän polttoja (supistuksia). Jälkeiset roikkuivat vieläkin nimittäin perästä.
Puolentunnin kuluttua oli jälkeiset irronneet. Otin kuitenkin Ankin pois karsinasta ja talutin sen tarhan perälle, josta se juoksi takasin karsinaan, tarkoitus tässä oli että viimeisetkin rippeet tulisvat sisältä ulos.
Laitoimme olkia pihaton edustalle ja kun kaunis ja lämmin sää on, niin varsakin tuli ulos Ankin kanssa ja kamera sai taas kyytiä :)
Ankilla nisät tippuivat maitoa valtavasti. varsallakin tuli tärkeä "pikipaska", joka on merkki siitä, että suolisto toimii.
Puolen tunnin pihalla olon jälkeen laitoimme hepat karsinaan.
PikkuLasse hörisee meille, kun puhuttelemme sitä :) Ihana varsa kertakaikkiaan, josta varmasti tulee erittäin ihmisrakas.