Kasvit on kuolleet ruukkuihin,
Hän istuu ajatuksissaan.
Eilen hän ymmärsi, ettei
Näkisi sinun palaavan.
Huomaan, en voi saada sinua, mutten voi jättää sinua sinne,
Koska minun on joskus nähtävä sinut
Enkä voi ymmärtää kuinka voit pitää minut kahleissa
Joka hetkenä, tunnen sinun vievän voimiani, enkä voi lähteä
Toistaen näkymää yhä uudestaan
Muistatko, kun tapasimme katsella kuinka aurinko laskee kauas pois?
Ja kuinka sanoit: "Tämä ei ole koskaan ohi"
Uskoin joka sanaasi ja luulen, että niin teit sinäkin
Mutta nyt sanot: "Hei, ajatellaanpas tämä nyt uudelleen"
Sinä vielä junalaiturilla
Piiritit mut pikku suudelmilla.
Toivon sun vielä joskus luoksein palaavan.
Jäi välillemme liian monta
Kilometriä tunteetonta,
Ei saa ne meitä ikuisesti erottaa.
Odota, miksi karkuun juoksit niin varoen?
Heräsin tähän kylmään aamuun, nyt palelen.
hymyilit aina säällä ku säällä
voi kumpa olisit nyt just täällä
mul olis sulle nii paljon asiaa
paris tunnis ei ehtis kaikkee sanomaa
muistan ku sait mut aina nauramaa
Ei pelkät sanat pysty ravitseen rakkauden janoa
"Tää oli kohtaloo" ohan se niin helppo sanoa
Mut mä aion tehdä sen varmaks ja seuraa elämäni valoa