IRC-Galleria

Mutta rautapa ruostuukin sateessa.

Kova ikävä on jo porukoiden luo.
Mutsin safkat maistuu varmasti sata kertaa paremmilta,
kuin nämä minun hätävarat (riisiä ja mansikkahilloa)!

Pakko myöntää isobroidiakin on hiukan ikävä.

Ja ukki... säälittää. Haluan ukin kanssa yhdessä haravoimaan!
Sitä me aina teimme kun olin penska...
yhdessä, minä ukki ja Niko.

Isi, olisit edes joskus ylpeä minusta...

Uuden ajan sukupolvi heivaa persettään viikonloppuisin olutpullossa.

Näytä sille keskisormea.

Toinen vain hiukan kivuliaammin.
Kumpi?

</3

Tunsin savun keuhkoissani.
Tunsin, itseni.
Elämää jälleen janoan,
humaltua ja humaltua.

Elämänviinistä,
verestä ihmisten.
Kosketuksista rakkaiden.
Henkäyksistä hyvyyden.

Hurteiseen päivään,
vie minut mukanasi.

Viini tarvitsee hedelmiä.
Olisitko kirsikkani?

Käännän katseeni pois peilistä,
juoksen toiseen huoneeseen.
Hulluus painaa mieltä,
Suljen silmäni hetkeksi.

Avaan ne taas uudelleen,
Näen lattian pölyisen.
Olen Käpertynyt nurkkaan,
Hukuttanut varpaat pölyyn.

Hengitän hetken syvään,
Ahdistuin vain hiukan.
Pystyn kyllä parempaan,
se vaatii pelkkää aikaa.

Pakotan itseni jalkeille,
nostan jälleen katseeni.
Kohtaan omat kasvoni,
Säikäytin kai itseni.

Astun vielä lähemmäs,
Lasittuneet silmät,
pörröinen tukka.
Vaatii aikaa huojentua.

Aina ei jaksa välittää muista, kuin vain itsestään.
Toisinaan tekis mieli vain läsäyttää turpaan.
Vastapainona hakkaisin päätäni seinään,
iltaisin taas miettisin "Vietimpä jännän päivän".
Mikään ei kaduta edelleenkään,
tokkopa saan itseni koottua näillä menoin.

Harvinaista herkkua, toteaisin,
ja myöhemmin kaikkea kaipaisin.