tänään tuli taas käytyy juttelemas elämän asioista ja siitä miten jotkut ihmiset aivan kuin vaivihkaa käyttävät toista roskiksenaan vaaliessaan silti ystävyyden nimeen... Ystävyyshän perustuu molemmin puoliseen kiinnostukseen toisesta eikä siihen että toinen jatkuvasti vain kuuntelee, lohduttaa, antaa neuvoja tai iloitsee toisen puolesta, toisin sanoen toisen tarpeet tässä ystävyydessä jää kokonaan huomiotta ja kuulematta....
... No ehkäpä tämänkaltaiset ystävät eivät kuulu siihen ystävä kategoriaan. Vaikka seura olisi miten mukavaa tahansa ni on se kyllä aika yksipuoleista ystävyyttä kuitenkin.
Minä päätin että en ole enää kenenkään kaatopaikka, enkä edes jäteastia. Minunkin elämä on tärkeä, minullakin on tarve kertoa mitä minulle kuuluu... Mutta oikeat ystäväthän sen tietää =)