IRC-Galleria

Tässä muutaman päivän aikana olen kokenut jänniä asioita omassa mielessäni koskien ystäviä, kavereita ja ns. entisiä kavereita. Entisillä en tarkoita sitä että olisin ihmiset tieten tahtoen halunnut pois elämästäni vaan että asiat on lähtenyt kulkemaan omia polkujaan ja yhteydenpito on vain jäänyt. JOidenkin kanssa on miettinyt että onko minun ystävyyteni ja kiltteyteni heidän arvoistansa, aina kuitenkin tuppaan antamaan itseni täysillä kaikille ja olemaan tukena toisille vaikka toiselta en sitä samaa saisi puoliakaan takaisin.
Kuitenkin tässä vaiheessa elämää olen huomannut miten ihmiset on muuttunut, kuka minkäkin takia ja he itse vielä haluavat nähdä kaikesta huolimatta ja sopia asiat, sitä minäkin aina olen halunnut. Eniten minua ahdistaa se että jos jokin asia on mennyt vituiksi ja sitä ei selvitetä ni se jää kaivamaan ja sen takia vaikka syy ei aina minussa olisikaan olisin valmis sovittelemaan koska kenellä on liikaa ystäviä????? Ei kenelläkään, voin sen melkein käsi sydämellä sanoa.
Jokaisessa ihmisessä on omat vikansa, niin minussakin mutta niiden kanssa on opittava elämään ja sen vuoksi haluan sanoa kaikille ystävilleni ja kavereilleni että en halua ketää ehdoin tahdoin pois elämästäni tahi loukata. Kaikki te olette minulle tärkeitä ja vaikka aikaa olisi mennyt yli 5 vuotta silti muistan teidät ja muistan vain niitä hyviä hetkiä koska ilkeät asiat vain syövät hyvää mieltä ja saavat olon surulliseksi.
Pyydän anteeksi niiltä joille olen joskus ollut itsekäs tai muuten inhottava, en oikeasti halua pahoittaa mieltänne ellette te ole minulle sitä ensin tehnyt.

Että tällästä vaan taas... No hard feelings ja vaalitaan niitä ihmissuhteita joita meillä on.