IRC-Galleria

Haha, olen saanut elämän. Tai ainakin väliaikaisen.

Muutamme jälleen. Tällä(kin) kertaa Tornion sisällä. Ensin muutimme omakotitalosta kerrostaloon, nyt kerrostalosta kerrostaloon. Jälkimmäinen sijaitsee nykyisestä olinpaikastani noin sadan metrin päästä. Tiedetty on alusta pitäen, että tähän jäädään vain väliaikaisesti, kunnes saadaan jostain oma kämppä sorkkien alle. No, nyt se on saatu. Paikka tosin kaipaa remppaa. Tai ei oikeastaan. Nykyään sen ainoa huutava pula ovat uudet tapetit ja lattialaminaatit. Nekin ovat jo valmiina odottamassa käyttöönottoa. Kuinka jännittävää.

Edellisessä merkinnässäni suosittelin ihmisiä repimään tapettia paljain kourin kuiviltaan. Nyt suosittelen samaa, mutta myös tapettien kastelemista. Älkää toki menkö vain uteliaisuuttanne kokeilemaan. Kannattaa varmistaa uusien tapettien tai maalin saanti. Sekä kanssaeliöiden suostuvuus puuhaan.

Jos väitän saaneeni elämän, niin miksi ihmeessä istun rustaamassa tätä kymmenen yli kolme yöllä? Olenko true, jos pistän uniongelmien piikkiin? Tällä kertaa se jopa pitää paikkansa. Heräsin kahdelta, vääntelehdin sijoillani melkein tunnin ja päätin sitten avata koneen. Että elämäpä elämä. Moisen todella omistava ihminen olisi lähtenyt yökävelylle tai lukenut jotain. Minä tuhoan viimeisetkin mahdollisuudet saada unen päästä kiinni avaamalla kybermaailman.

Vai oliko se Passepartoux? Kertokkee, jos muistatte.

Päivän päässäsointisaldo:
- Maailman ympäri 80 päivässä -tunnari
- En etsi valtaa, loistoa
- Imagine
- Merry Xmas (War is over)
- Baarikärpänen

Päivän suositus:
- tapettien irtirepiminen kuiviltaan

Päivän Työ:
- sisustusliikkeiden ja väriraittien läpiravaaminen
- herääminen ennen kymmentä aamulla, omin voimin

Päivän Uusi ja Hieno (?) kokemus:
- Kemin kauppakeskus Corona

Päivän mietelause:
- "Eikö kaikista sananparsista saa jotenkin kaksimielisiä?"

Päivän turhin työ:
- Tämä lista

Ellette ole jo huomanneet. Ettekö? Sokeat.

Pistää rasittamaan aina välillä tämä impulsiivinen luonteenpiirre. Jos keksitään jokin aihe, niin sitä sitten digastetaan niin maan perhanasti, että on harvinaisen hankala saada minua puhumaan muusta. Lokakuun loppupuolella se aihe oli tapaus Nightwish (nyt olen siihen jo niin kyrpiintynyt, että uudet artikkelit ja Googlen hakutulokset saavat vain pyöräyttämään silmiään). Uusi aiheeni saa todennäköisesti ne paikallaolleet ja tilanteen muistaneet #nw.fi'läiset hymyilemään ärsyttävästi ja viestittämään minulle joko verbaalisesti tai telepaattisesti: "Mitäs minä sanoin?" On se vaikeaa olla vastarannan kiiski. No, en vieläkään syö sanojani siinä mielessä, että night elfit ovat oikeasti banaanikorvaisia yötonttuja. Undeadit ovat anderssoneja (viitaten erääseen Tarotin kappaleeseen). Trolleja voi nimittää ihan vain nimellä trolli. Ettekö te muka muista sitä 90-luvun puolivälin pikkutyttövillitystä trollit? Houkat. Itse omistin ainakin kymmenen erilaista trollia. Tai sitten en. Trolli on muutoinkin varsin negatiivinen nimitys. Kukapa Internetin keskustelukanavien intensiivinen käyttäjä ei tuntisi moista nimeä? Tosin tietokonepelitrollien kohdalla se ei ole järin halventava, onhan se vain yhden kirjaimen päässä elukoiden oikeasta nimityksestä.

Olen nyt kuullut sen verran selän takana supattamista näissä piireissä (ja seuraavaksi pääsemmekin käsityksen "nämä piirit" tarkentamiseen), että pistää mulkoilemaan kaikkia epäluuloisesti. Poissa ovat ajat, jolloin uskallettiin mennä kirjoittamaan esim. Irc-gallerian kuvan alapuolelle se, mitä todella oli siitä käyttäjästä mieltä. Tosin sitäkin esiintyy vielä harvakseltaan ja yleisimmin sellaisten ihmisten keskuudessa, joilla on elämä. Eli, toisin sanoen, jotka eivät omista koko vapaa-aikaansa tietokoneen kautta käytävään aktiviteettiin. No, palaanpa takaisin aiheeseen. Minut saa katsomaan karsaasti tai ainakin vaikenemaan hammasta purren, jos supattaa korvaani, kuinka se ja se on täysi pelle tai kuinka sen tyypin jutut ovat ihan järjettömiä. Myönnän, joskus sorrun siihen itsekin. Mutta mieluiten pidän mölyt mahassani.
Laitan palautetta myöskin vastapuolelle, eli heille, jotka ovat tämän (tapauksesta riippuen) propagandan kohteena. Jotkut vielä uskaltavat lausua todellisen mielipiteensä päin naamaa. Kohteen ensireaktio on yleisimmin "yhyy byhyy vittuakos haukut mua", ja sitten mietitään tarpeeksi nasevaa vastalausetta. Useimmissa tapauksissa on kyse joko väärinkäsityksestä tai sitten puhtaasta asiasta. Netissä on helppo käsittää ihminen väärin. Esimerkiksi taas vaikka Galleriassa on äärimmäisen vaikea kertoa yhden kommentin yhteydessä, millä mielialalla kommentti on kirjoitettu. Itse käytän hymiöitä juuri tähän tarkoitukseen, selventämään sen syvempää tarkoitusta. Kaikki tosin eivät ymmärrä hymiöitäkään, tai edes noteeraa. No, kuitenkin, nettiin ei ole kehitetty vielä toimivaa näköpuhelinta, ellei käytä sitten vaikkapa Skypea ja webbikameraa yhtä aikaa. Epäilen, että sitä harvempi harrastaa, korjatkaa, jos olen väärässä.
Tuon virkeryöpyn tarkoituksena oli siis selventää, miksi netissä on helppo käsittää ihminen väärin. Jos jollekulle tämä asia on/oli epäselvä. En tiedä, onnistuinko aikeessani. Todennäköisesti en.
Sitten se toinen. Totta toinen puoli. Jotkut ovat äärimmäisen herkkiä kritiikille, eivätkä kerta kaikkiaan osaa käsitellä sitä. Joko ei uskota sitä, mitä toinen sanoo tai sitten uskotaan ja ruvetaan säälimään itseään. Ehkäpä kannattaisi mennä peilin ääreen, katsoa itseään silmiin ja ääneen analysoida, onko kritisoija oikeassa vaiko todellakin käsittänyt jotain väärin. Jos ei kykene päättämään, voi kysyä tältä tarkennusta ja perusteluja. Jos kyse on väärinkäsityksestä, oikaista asia mahdollisimman selkeästi, jos taas kalikka kalahti, ei kannata älähtää, vaan mennä itsensä ja koettaa kehittää itseään ulos moisesta harmittavasta piirteestä.

Siihen en osaa sitten sanoa, jos joku tulee arvostelemaan ulkonäköä. Se on, josko sanoisin, melkein pelkästään typerää. Tosin valmistaudun itse joka aamu moiselle toteamalla peilikuvalleni: "Katariina, sie olet ruma ja läski ja tyhmä. Ja kaiken lisäksi näytät siltä kuin olisit taas istunut koneen ääressä koko yön."

Galleria päivittyi uuteen uskoon niin, että rysähti. Yhtäkkiä voinkin laittaa kaikki kuvani näkösille ja ne loputkin skeidat koneen kätköistä ihmisten ihmeteltäväksi. Tai sitten en.

Entinen minäni pistää päänsä ulos uuden, peliriippuvaisen nörtin alta. En enää voikaan wowittaa vähään aikaan. En, kunnes tiedän varmasti omaavani tarpeeksi rahaa Blizzardille syydettäväksi. Olen todennäköisesti ainoita ihmisiä maailmassa, jotka ovat lukeneet pelin manuaalin, joka, ohimennen mainiten, lieneekin yksi niistä harvoista manuaaleista, jotka olen viitsinyt kahlata läpi. Läpyskä oli hetken hukassakin, pelisetin minulle lainanneen ystäväni epätoivoksi. Jostain tuntemattomasta syystä se sitten ilmestyi ihmisten ilmoille ja saatoin huokaista helpotuksesta. Rakas ystäväni ei palvaakaan minua Elunen kunniaksi.

Voisin keksiä parempaa tekemistä kuin koneen äärellä nolifettäminen. No, olenkin keksinyt, löysin nimittäin Suomalaisesta kalligrafiasetin. Sillä olen sitten opetellut rustaamaan ajat, jotka olen sille voinut suoda armottoman verkkolahtaamisen lomasta. Suosittelen kaikille, on oivallinen tapa saada käsialasta mahdollisimman tekotaiteellista.

Karpalo kuittaa.

Hoho, ihan pakko hehkuttaa tännekin. Olen viimeisen vajaan viikon verran pelaillut kaikkien ylistämään World of Warcraftia (en putkeen sentään :D). Etenee suunnitelmien mukaisesti, taso päivässä. Tällä hetkellä on lvl 15. Tyyppi on siis epäkuallut maagi. Aion todistaa, ettei tarvitse olla mikään huikea meleemagiahybridi, että pärjää parahultaisesti. Paras lienee tähän mennessä ollut neljä leveliä korkeamman raptorin nistiminen.

Toinen tyyppi on sitten banaanikorva, night elf siis. Olen kylläkin hordea puoltava paskiainen, joten yötontulla pelaaminen on periaatteideni vastaista. ;p Teinkin sen alunperin kaverini takia, kun se halusi pelata allianssin puolella. Olimme pelanneet siihen mennessä jonkin aikaa hordella. Kyseessä on siis pappi ja leveli on 9. Muistaakseni. (Ja vaikka kuinka väittäisin muuta, silläkin pelaaminen loppujen lopuksi on kliffaa. :D)

Rappiollista.

Kynttiläaika on siis virallisesti alkanut. Olemme siirtyneet talviaikaan ja ohittaneet halloweenin. On mahdollista löytää kaupasta yhden- jos toisenkinlaisia kynttilöitä ja kynttilänalustoja, minkä panin merkille tänään visiitilläni Anttilan kolmoskerrokseen. Yhtäkään ei tosin mukaan tarttunut, rahaa kun ei ole ylimääräistä ennen kuun neljännettä. Niistäkin senteistä varmaan suurin osa uppoaa Sinooperiin ja Eurokankaaseen. Ystävämme talvipäivänseisaus ja kumppaninsa juhlapyhät lähestyvät... Pitänee lähteä myymään persettä, jotta eurot riittävät kaikkeen tuohon. Helpointa olisi, jos ihmiset hyväksyisivät lahjuksina pari toisluokkaista piirustusta. Onneksi armas bestikseni arvostaa mielikuvituksellisia pakettiratkaisuja kiinni teipattuine konvehteineen ja ylenpalttisine talouspaperin tuhlauksineen. Samanlaiseen taidan päätyä tänä vuonna, vihjeenä hänelle. Tosin tarpeeksi suuria kiviä en varmaankaan lähistöltä löydä, ellen pölli palaa katukiveyksestä.

Ymmärtääkö kukaan loppujen lopuksi sanaakaan siitä, mitä kirjoitan? Minä en.

Kylläpäs ankstituttaa. Tiedän, tiedän, uni on angstin puoskari, mutta ei huvita edes siirtyä sänkyyn hukuttamaan pyhiä murheitani unisaarta ympäröivään jorpakkoon. Se tavallinen tarina. Teini, joka valittaa ja vituttaa jatkuvasti, mutta joka ei halua apua eikä terapiaa ongelmiinsa. Millä nimellä edes kutsuisin nk. onkelmiani?

Voisin laittaa soimaan jotain rähinää. Tai Niskalaakin rikinkatkuisimpia. Tai CMX:n sekopäisimpiä. Kolmikärki. Jee. Sellaista varten tarvitsee kuulokkeet, ettei vahingossakaan häiritse kanssaeläjiä. "Mutsi tulee niinQ raivoaa!!11"

Janottaa. Janottaa jatkuvasti. Janottaa niin maan perhanasti. Kaadan kitaani litroittain appelsiinimehua ja vettä, eikä jano sammu. Kuulostaapa lyyriseltä. Tosin sana kita eikä sana appelsiinimehu sovi kuvaan.

Minun pitäisi kirjoittaa useammin. Siis jotain proosapaskaa. Olen harmitellut tässä jo kauemman aikaa, etten saa avattua Wordia, kehitettyä aihetta ja kirjoitettua. Jos saankin, alku rasittaa siinä määrin, että maalaan koko tekstin ja painan backspacea. Ja suljen ohjelman. Että se kaunokirjallisuudesta.
Löysin pöytälaatikosta vanhaa tarinaa vuodelta 2003. Käsinkirjoitettua, hirveätä tekstiä lukea. Käsiala oli huono, puhumattakaan kielestä. Saattoi johtua siitäkin, että sitä kirjoitettiin sängyssä puoli tuntia ennen nukahtamista.

Sammakko kuittaa.

np: CMX - Pimeä maa (live @ Tavastia '95)

Kaverihan alkoi käyttämään tätä uutta ja ah, niin ihanaa palvelua päivittäin. Todennäköisesti se on tällä hetkellä vain uutuudenviehätystä, eiköhän tämäkin unhoitu ajan mittaan. Tai sitten tästä tulee masentuneen teini-ikäisen ainoa ystävä; "kukaan ei ymmärrä mua... ;___;" Saan kertoa tähän päivittäin uusimmat angstini ja elämäni synkimmät hetket. Nyyh. Eiku jee.

Päivän sanalista:
* skenepisteet
* mediaseksikäs
* kliffa

Nämä sanat ovat kirvoittaneet ärtymystä tai vähintään kysymyksiä tuttavapiirissäni. Suosituin ärsyke on ollut sana 'kliffa', joka heräsin käyttämään tuossa muutama viikko sitten. Lähes kaikki ovat kysyneet, mitä se tarkoittaa. Kukaan ei ilmeisesti seuraa/seurannut Spede Show'ta.

Hmm, ketähän todella kiinnostaa moinen? En puhu Spedestä, vaan tästä "sanatutkimuksesta". Tosin, jos alkaisin miettiä jokaista kirjoittamaani sanaa pohjalta "ketä kiinnostaa?", joutuisin ikävä kyllä supistamaan kirjoitusteni määrän olemattomiin. Sehän suurinta osaa ihmisistä riemastuttaisi. Toisaalta, jos kaikki näihin päiväkirjoihin kirjoittajat alkaisivat suodattaa tekstejään samalla periaatteella, tällaiset päiväkirjapalvelut kuten tämä ja journalit, blogit, yms. huomaisivat itsensä piakkoin hyödyttömiksi.

Eli kirjoittakaamme silti, kiinnosti se jotakuta eli ei.

Pitää ruvetakin kirjoittamaan tähän vähintään 2-3 kertaa päivässä, niin ne harvat ihmiset, jotka ovat minut Kaverit-osioonsa liittäneet, repivät ne viimeisetkin hiukset päästään. Minä nimittäin olin repiä äsken, kun hankin takaisin umpeutuneet vee ii peeni. Kavereissa on pari sen ykköstestiryhmän jäsentä, eikös etusivu ilmoittanut niidenkin kaikki merkinnät katsastamattomina. Onneksi niitä ei tarvitse katsoa yksitellen, niitä merkintöjä nimittäin. Homma on ohi yhdellä klikkauksella ainakin yhden ihmisen osalta. Tai jos ei kiinnosta kuolleen kärpäsen vertaa yhdenkään tyypin uusi merkintä, voi senkin homman ohittaa yhdellä klikkauksella.

VähäX siistii. Ja mahdoton uutuudenviehätys, kun saa jauhaa pashaa jo GaLtSussakin. Ei tarvitse naputella siihen osoiteriville www.livejournal.com tai www.deadjournal.com. Kaikki tämä vain kolmen klikkauksen päässä Jälleriän etusivulta!

Olen ilmeisen addiktoitunut noihin Veri Impootänt Pööson -ominaisuuksiin. Hiipivä kauhu iski joka kerta, kun klikkasin tapani mukaan kohtaa "Kaverit" pääsemättä katsastamaan ihmisten pärstöjä (miten tuo sana muuten taivutetaan monikon partitiivissa?). Tosin Galleria on viime aikoina tehnyt tämänkin tavan turhaksi ilmoittamalla uusista kuvista etusivulla. Shame on them.

Nim. Veri-impotentti persoona

edit. Tulikin mieleeni, että ehkä pääsen siitä neuroosinomaisesta "Kaverit"-osaston klikkailemisesta eroon, kun on muutakin tekemistä yön sydämessä elämättömänä. Voi kirjoittaa tänne! IhQ!!1

edit2. Minut saa hirttää palleista, jos vielä kerran aloitan tällaisen sanoin "pitää ruveta".

Pitänee sitten tylsien hetkien ratoksi ruveta tarinoimaan tähän. Kuinka jännittävää.

Tänää oltii Marin, Hellun, Jallun ja Jassun kaa landel ette nev4h know keitä siel nähtii?++?

... Not.

Mikähän sattuisi ottamaan päähän... Vitutuksista saa aina mukavasti juttua. No, se vituttaa ainakin, että ne prkln iltapäivälehdet eivät tunnu jättävän tätä aihetta Nightwish. Kunpa huomenna olisi jo jotain muuta lööpeissä... Helppohan se Tarjan on päästä pois, menee vain sinne Argentiinaansa, mutta entäpä Tuomas? Ei muuta eristäytymismahdollisuutta kuin se oma saarensa, jota tosin on esitellyt niin hanakasti, että taitavat toimittajat ja paparatsit tunkea sielläkin jo ikkunoista sisään. Minun sympatiani ovat tässä asiassa enemmän bändin poikien puolella, olen hirvittävän pettynyt Tarjaan. En tosin ole verisesti loukkaantunut kummallekaan, ymmärrän osin Tarjaakin, mutta ehkä enemmän poikia.

No niin, nyt tuli sitten otettua kantaa johonkin tällaiseen koko kansan juoruasiaan. Seuraava askel on Matti ja Mervi.