IRC-Galleria

Poika olisi halunnut jo suudella, mutta tyttö vetäytyi viime hetkellä.

Olen huomannut, että ihmisistä, jotka ala-asteen loppupuolella ja yläasteella ovat sellaisia läskejä rumiluksia, kehittyy huomattavan hyvännäköisiä tapauksia mitä lähemmäksi 20-vuotispäiväänsä tulevat. Tiedän, "läski rumilus" on hyvin epäkorrekti ilmaisu, mutta se tiivistää parhaiten tarkoittamani persoonan.
Meidänkin koulussa oli muutamia sellaisia kummallisen näköisiä, puoliksi kehittyneitä ihmisiä, jotka saattoivat olla reippaasti ylipainoisia tai muuta vastaavaa, itseni mukaanlukien. Myöhemmin, kun olen heitä tavannut, ovat olleet kymmenen kiloa kevyempiä/kehittyneet lapsenpyöreydestä ulos, vaihtaneet tukkatyyliä huomattavasti (lyhyttukkainen tyylitön poika muuttunut pitkätukkaiseksi hevari/goottipojaksi) ja muutoinkin näyttäneet niin jumalattoman hyviltä.
Itsestäni en tiedä, lapsenpyöreydestä ehkä olen kehittynyt ulos ja näytän kenties paremmalta kuin yläasteella, mutta mitään huikeata metamorfoosia rumasta ankanpoikasesta parven kauneimmaksi joutseneksi ei ole kohdallani tapahtunut. :D

Huh, haluaisin nähdä madetojalaisten peruskouluaikaisia kuvia, kun koko laitos on täynnä niin jumalaisen kauniita ihmisiä.

Täyttäkäähän, te perverssit, jotka blogiani tihrustatta.


01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla.
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Mikä on ärsyttävä asia/tapa minussa?
16. Oletko koskaan valehdellut minulle? Miksi?
17. Jos sinulla pitäisi valita väri joka kuvailee minua, mikä se olisi?
18. Aiotko jatkossa olla ystäväni?

Tämä menee niin kuin pahassa ripulissa. Siis tämä sävellystyöpajajuttu. Ensin tulee järetön kiire vessaan tekemään mojovat ja vauhdikkaat asiat, sitten kun suoli on siltä erää tyhjä, konttaa vessasta kasvoillaan autuas hymy, vaikka tietää, että kohta pitää juosta uudestaan.

Pelastin siis nahkani. Tervetuloa kuuntelemaan Suurta Tuotostani Pohjankartanolle 21.12.2006 klo 14 jälkeen. :p

*pohtii partituureja*

Perkele. Kaikki tuntuu kulkevan päin hanuria. Etenkin tuon sävärijutun kanssa. En saa oikein aikaan itseäni tyydyttävää biisiä sen Natureplaguen tilalle, ja kun koetan laulaa sen, niin eihän sekään enää kuulosta hyvältä.

Menen hirttämään itteni.

En jaksakaan tehdä sitä Suurta Spektaakkelimaisen Eeppistä Teosta. Tai jaksan, mutten jaksa nuotintaa tähän hätään. Näyttö kun olisi jo perjantaina. Suurin osa nakittamistani ihmisistä on varmaan jo unohtanut lupauksensa olla mukana, joten poistanen sellot ja toisen vokalistin. Ja koska inhoan kompromisseja musiikin suhteen, teen kokonaan uuden kappaleen. Natureplaguen toteuttanen ensi vuonna. Jos silloinkaan.

Tasha on turhautunut. Se oli jättänyt pienet haisevat terveiset matolle. Se raapii bassovahvistinta, vaikka tietää ettei ehdottomasti saa tehdä niin. Sitä vituttaa olla yksin päivät pitkät. Taidan todellakin hankkia toisen kissan ja vikkelästi.

Jeesuksella täytyi olla ruuvit löysällä. Kaikilla suurilla ihmisillä. Omaleimaisuus lähtee aina hulluudesta.

Loputtomuuden taipalissa tuli ruuansulatus vastaan. Bob Dylankin oli väärässä. Teitä ei voi kulkea. On liian synkkää. Tai liian kirkasta. Otaksuttavasti jälkimmäistä. Jos joku narsisti väittää tehneensä sen, hänet tuomittakoon idiootiksi.

Elokuvien kimallemaailmoille täytyy tulla loppu. Mahdollisuuksia on, tosin todennäköisyyksiä sitäkin heikemmin.

Ehkä kokoan oman laumani.

Onni on oma tyhmä kana. Tyhmä kana on jollain kielellä si mo. Tästä voisi päätellä, että onni on oma Simo?

Kuka Simo? Mikä tyhmä kana? En minä tiedä. Se tuli jostain mieleen.

Olen profeetta. Tajuan sen nyt.


edit. Olen vakaasti tullut siihen päätelmään, että onni ei voi olla tyhmä kana eikä Simo. Se on irrationaalinen yhtälö. Pitänee etsiä jyrkin mielipide asiaan.

Menetän hirveästi asioita. Ihmisen pitäisi istua useampia iltoja tyhmä merirosvohattu päässään ja nappikuulokkeet korvillaan.

Tänä yönä tulee sade. Elämän sade. Se tullaan vuodattamaan kahtena virtana kaupungintalon katolta. Hurmaava joukkoitsemurha.

Huomenna ihmiset nuolevat jäännökset kaduilta ja irvistävät mielistyneesti. Minä istun lukemassa matematiikkaa ja toivomassa mahdotonta. Mitä se Yrpä sanoi; "tee se jo tänään, tee jotain mahdotonta." Mies on oikeassa. Tosin jätän mahdottoman suorittamisen jollekulle toiselle, olen liian sekaisin tehdäkseni itse mitään jännittävää.

Ylihuomenna kuolleet virnistelevät katalille, jotka turhaan yrittävät raapia seinistä kivet irti. Miksi, en minä sitä tiedä. Joku karjaisee kirkontornista jotain selittämätöntä.

Kolmen vuoden päästä tahna loppuu. Populaatiot nousevat piiloistaan ja rakastavat ilmatilaa. Mahdoton muuttuu varsin olevaksi, senhetkiseksi, heikosta potentiaalista preesensiksi.

Kauheata venymistä. Ensimmäinen tuntini tiistaille olisi vasta puoli yhden aikaan, mutta sattuneista syistä raahauduin tänne yhdeksäksi. Ei kait siinä. Ongelma piilee lähinnä piiiiiiitkän kaksoistunnin viettämisessä. Olisin mieluummin tunnilla kuin täällä lojumassa. Tai sitten nukkumassa.

Suunnittelin, josko olisin mennyt kotiin soittamaan huilua. En vaan jaksa vaihtaa kenkiä kun suhteellisen vasta ne vaihdoinkin. Huomasin syksyllä nääs asian, mikä olisi pitänyt huomata jo ajat sitten. Nimittäin talvisin kenkien jäljiltä lemahtava voimakas sukkamehun tuoksu. Talvikengät kun ovat sen paksuisia kuin ovat, eihän niitä ole edes tarkoitettu sisäkäyttöön. Sitten kun läimäiset lukiolaisen viettämään topatuissa töppösissään päivän kahdeksasta neljään. Kotiin päästessä vastaantulvahtava haju on suorastaan hurmaava.
Siispä ostatin isännällä Limingantullin Prismasta sievät ja kalliit sisäkengät. En ole aikoihin kävellyt tällaisilla läppänöillä, lennän varmaan vielä portaissa näiden kanssa.

Portaissa lentämisestä tuli mieleeni; olen miettinyt kaikkea ilkeätä, mikä olisi hauska todistaa vierestä. Siis asioita, jotka ovat loppujen lopuksi kaikkea muuta kuin mukavia sattumia, mutta joita olisi niiiiiin huippua nähdä "livenä". Tähän mennessä listaan on kertynyt:
1) Se portaissa lentäminen. Varmaan vielä tönäisen jonkun vasiten alas.
2) Kun ihmiseltä (heviharrastajalta?), joka on hyvin kiintynyt hiuskuontaloonsa, tipahtaa kaikki hiukset kerralla päästä. Haluaisin nähdä ilmeen.
3) Ydinsota.
4) Se, kun autonovi tempautuu tuulen voimasta irti ja lähtee itsekseen lepattelemaan.

Hmm, nyt listasin nämä tähän, en voikaan kirjoittaa näitä enää paperilehtiööni. Olen töhrinyt tämänhetkisen jo täyteen kaikkea positiivista ("Ihmiset, jotka tekevät mielen iloiseksi", "Älä aloita aamuasi näillä", ynnä muita myönteisen elämän ohjeita; "Ei saa heittäytyä sellaiseen tilaan, ettei tiedä mistään mitään."), ja nyt kun vihko vetää viimeisiään (26 tyhjää arkkia jäljellä syksyn sadasta), täytyy jo ruveta miettimään, mitä kirjoittaa sen seuraajaan.

Ai niin ja tuparit on lauantaina! Laskin alustavasti, kuinka monta ihmistä olen kutsunut, kertyi jotain viitisentoista. :S Saa nähdä, miten porukan 35 neliön asuntooni tungen... Boolikin pitää laittaa tulemaan.

Puhelin voi paljastaa yllättäviä asioita.
Vastaa rehellisesti: Millä nimellä esiinnyn puhelinluettelossasi?