jos minun silmiäni sanottaisiin kauniiksi
johtuisi se siitä, että
sinä alati kuvastuisit niihin
jos minun piirteitäni kehuttaisiin komeiksi
olisi syy sinun säteilylläsi
jos minua pidettäisiin älykkäänä
se olisi seurausta
sinun seurastasi
jos luonteeni aiheuttaisi ihastusta
olisi sekin sinun ansiotasi,
sydämeni johdattaja
mutta olen ruma, tyhmä ja luonnevikainen
ja se johtuu sinusta,
jota koskaan en ole tavannut
Uusimmat blogimerkinnät
- En usko 26.05.
- Lahden Sibeliustalo 13.3.2010... 08.03.
- Costello Hautamäki Elimäen Alppiruususs... 30.01.
- Tuhat sanaa 24.01.
- Tää ukko on omaa luokkaansa! 21.01.
- Kun hymyilet minulle 13.01.
- Tunnetko tarvetta 12.01.
- Epäluuloiset silmäsi 12.01.
- Suu täynnä sanoja 11.01.
- Pate Mustajärvi: Mitä tää kaikki on? 01.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (10)
- ▶ 2009 (25)
-
▼
2008 (26)
- ▶ joulukuu 2008 (6)
- ▶ marraskuu 2008 (5)
- ▶ lokakuu 2008 (2)
- ▶ syyskuu 2008 (13)
Blogi
SinulleMaanantai 15.12.2008 16:53
Tekaisin herkän ja kauniin joulurunoelman...Sunnuntai 14.12.2008 22:56
lyhty kädessään käy tonttu pihan poikki
verijäljet hohtaa pimeydestä yön
viime yönä siitä jänisparka loikki
tonttu tietää: "kohta jänispaistin syön"
raajarikon löytää alta pihakuusen
pupu uskoo, ettei toivoo enää näy
tonttu virnistää, ja kuolaa valuu suu sen
kirveen tallista se hakemassa käy
sitä kohottaa, ja väiski silmät sulkee
mutta iskua ei tule, ilmaan jää
hiljaisuus - ja aika laahustaen kulkee
ristihuuli hiukan silmää siristää...
näkee edessänsä karhun eikä muita
otso vatsaa taputellen röyhtäisee
vieressään on lyhty, kirves, kasa luita
jänis parahdellen pakoon pinkaisee
palaa karhu jälleen omaan valtakuntaan
nälkä taltutettu, esteetön on tie
talvipesässään saa jatkaa karhununtaan
olo kylläinen sen höyhensaareen vie
verijäljet hohtaa pimeydestä yön
viime yönä siitä jänisparka loikki
tonttu tietää: "kohta jänispaistin syön"
raajarikon löytää alta pihakuusen
pupu uskoo, ettei toivoo enää näy
tonttu virnistää, ja kuolaa valuu suu sen
kirveen tallista se hakemassa käy
sitä kohottaa, ja väiski silmät sulkee
mutta iskua ei tule, ilmaan jää
hiljaisuus - ja aika laahustaen kulkee
ristihuuli hiukan silmää siristää...
näkee edessänsä karhun eikä muita
otso vatsaa taputellen röyhtäisee
vieressään on lyhty, kirves, kasa luita
jänis parahdellen pakoon pinkaisee
palaa karhu jälleen omaan valtakuntaan
nälkä taltutettu, esteetön on tie
talvipesässään saa jatkaa karhununtaan
olo kylläinen sen höyhensaareen vie
Pieni joulukertomusLauantai 06.12.2008 15:55
"Eipä taida tulla lunta tänäkään jouluna", virkkoi Pakkasherra.
"Eipä taida, ei", tokaisi Joulupukki. "Pakkasella olet meitä sentään vähän paiskannut."
"Niinpä olen tehnyt, juu. Pitäähän sitä sentään jotain hupia olla."
"Niin niin... Vaan eipä tässä nyt ole joutanut mitään lumilyhtyjä virittelemään, kun olisi vieläkin tuota puuhastelua noiden lahjojen kanssa."
Pukki ja Pakkasherra istuksivat kirkon muurilla. Oli hieman sumuinen lauantai-iltapäivä. Itsenäisyyspäivä. Ihmiset istuksivat kodeissaan ja katselivat televisiota. Joillakin perheillä paloivat kynttilät ikkunalla, joillakin oli lippu nostettu salkoon. Kirkossakin oli valot; Pukki arvasi suntion siellä hääräilevän.
"Jaa-a. Suomi on nyt sitten 91-vuotias. Aika veteraani", tuumaili Joulupukki ääneen. "Olitko seurailemassa temmellystä silloin rintamalla?"
"Olinhan minä. Aikamoistahan se oli. Piruuttani annoin silloin tällöin pakkasen purra niin perkeleesti poikia - aina kun kiukustuin mokomaan järjettömyyteen!", Pakkasherra puuskahti.
"Niinpä niin. Minäkään en silloin paljon lahjoja jaellut. En ainakaan niille pyssysankareille. Vaan eihän se heidän vikansa ollut - kun isot pomot haluaa maata, niin 'paskasakki' pannaan asialle", totesi Pukki, ja jatkoi: "Piti ajella enempi tuolla muulla maailmalla lahjoja jakelemassa, kun ei täällä kotomaassa oikein turvallista enää ollut. Kulki sitten jalan tai reellä, maassa tai ilmassa, niin aina ryskyi! Maa pöllysi, puuta kaatui. Voi herranjumala sitä sekasortoa!"
"Totta. Minäkin se enimmäkseen puissa vaan sittailin, ja sieltä puhaltelin", huokasi Pakkasherra. "Ei ollut maan pinnalle asiaa. No joo, onneksi ne ajat on nyt takana päin."
"'Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää'", lausui Pukki.
"Jos ei nyt kuitenkaan", Pakkasherra toivoi.
"Niin. Vaan turhahan tässä nyt on mokomia synkkyyksiä ajatella. Joulu on tulossa! Olkoon se sitten musta tai valkea, niin töihin on taas alettava", sanoi Pukki ja nousi seisomaan venytellen jäseniään. "Olisi vielä paljon askarreltavaa. Lahjoistakin valtaosa on vielä paketoimatta. Huoh! Toivottavasti ne tontut olisivat saaneet jotakin aikaiseksi siellä. Muorikin lupasi laittaa torttuja ja lämmittää glögiä, vaan katsotaan nyt onko muistanut..."
"Juu-u. Sinulla tuota duunia riittää", virkkoi Pakkasherra. "Olisin pyytänyt sinua jäätelölle, mutta jos kerran Muori on herkkuja laittanut, niin pitäähän sinun vissiin mennä. Itse en niin glögistä välitä, mutta jätskiä tekee aina silloin tällöin mieli. Harmi, kun ei niitä jäätelökioskeja ole näin talvisin."
"Niinpä niin. Vaan lähdettäiskös me jo jatkamaan?"
"Joo, lähdetään vaan. Perse jäätyy."
"Eipä taida, ei", tokaisi Joulupukki. "Pakkasella olet meitä sentään vähän paiskannut."
"Niinpä olen tehnyt, juu. Pitäähän sitä sentään jotain hupia olla."
"Niin niin... Vaan eipä tässä nyt ole joutanut mitään lumilyhtyjä virittelemään, kun olisi vieläkin tuota puuhastelua noiden lahjojen kanssa."
Pukki ja Pakkasherra istuksivat kirkon muurilla. Oli hieman sumuinen lauantai-iltapäivä. Itsenäisyyspäivä. Ihmiset istuksivat kodeissaan ja katselivat televisiota. Joillakin perheillä paloivat kynttilät ikkunalla, joillakin oli lippu nostettu salkoon. Kirkossakin oli valot; Pukki arvasi suntion siellä hääräilevän.
"Jaa-a. Suomi on nyt sitten 91-vuotias. Aika veteraani", tuumaili Joulupukki ääneen. "Olitko seurailemassa temmellystä silloin rintamalla?"
"Olinhan minä. Aikamoistahan se oli. Piruuttani annoin silloin tällöin pakkasen purra niin perkeleesti poikia - aina kun kiukustuin mokomaan järjettömyyteen!", Pakkasherra puuskahti.
"Niinpä niin. Minäkään en silloin paljon lahjoja jaellut. En ainakaan niille pyssysankareille. Vaan eihän se heidän vikansa ollut - kun isot pomot haluaa maata, niin 'paskasakki' pannaan asialle", totesi Pukki, ja jatkoi: "Piti ajella enempi tuolla muulla maailmalla lahjoja jakelemassa, kun ei täällä kotomaassa oikein turvallista enää ollut. Kulki sitten jalan tai reellä, maassa tai ilmassa, niin aina ryskyi! Maa pöllysi, puuta kaatui. Voi herranjumala sitä sekasortoa!"
"Totta. Minäkin se enimmäkseen puissa vaan sittailin, ja sieltä puhaltelin", huokasi Pakkasherra. "Ei ollut maan pinnalle asiaa. No joo, onneksi ne ajat on nyt takana päin."
"'Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää'", lausui Pukki.
"Jos ei nyt kuitenkaan", Pakkasherra toivoi.
"Niin. Vaan turhahan tässä nyt on mokomia synkkyyksiä ajatella. Joulu on tulossa! Olkoon se sitten musta tai valkea, niin töihin on taas alettava", sanoi Pukki ja nousi seisomaan venytellen jäseniään. "Olisi vielä paljon askarreltavaa. Lahjoistakin valtaosa on vielä paketoimatta. Huoh! Toivottavasti ne tontut olisivat saaneet jotakin aikaiseksi siellä. Muorikin lupasi laittaa torttuja ja lämmittää glögiä, vaan katsotaan nyt onko muistanut..."
"Juu-u. Sinulla tuota duunia riittää", virkkoi Pakkasherra. "Olisin pyytänyt sinua jäätelölle, mutta jos kerran Muori on herkkuja laittanut, niin pitäähän sinun vissiin mennä. Itse en niin glögistä välitä, mutta jätskiä tekee aina silloin tällöin mieli. Harmi, kun ei niitä jäätelökioskeja ole näin talvisin."
"Niinpä niin. Vaan lähdettäiskös me jo jatkamaan?"
"Joo, lähdetään vaan. Perse jäätyy."
Runosuoli (osa IV): Paksupäisen punoma P-runoLauantai 29.11.2008 16:13
päivä paistaa Peurungassa, pipo päätä puristaa
puistot puhuu Palestiinan, pappi poikaa patistaa:
"painu, ponzo, puntarille - puista päätä piruille
paina pylly pallin päälle - paista puuro poroksi"
poppelipuussa puppelipoika panee peppuun paalua,
pedaalia, penaalia, parrun perään pulloa
pulskat pojat parketilla pomppii polvet päristen
parkkipaikan pedofiili potkii Plutoon palloa
pusikossa paimenpoika peittää peitolla pallejaan
pontikasta pöhöttyneen pulin peistä paleltaa
pukki puskee punapuuta, pistää porkalla pensaaseen
panimossa punssi pauhaa, pissaa pantterit pissikseen
paiseperseen päivä päättyy pärstää peilaamalla
puristelee pimpanpäälle puutuneita poskia
patalaiska pihtipolvi panee pattia pihlajan
piiri pieni pyörii, palaa poltzi pizzanpaistajan
puistot puhuu Palestiinan, pappi poikaa patistaa:
"painu, ponzo, puntarille - puista päätä piruille
paina pylly pallin päälle - paista puuro poroksi"
poppelipuussa puppelipoika panee peppuun paalua,
pedaalia, penaalia, parrun perään pulloa
pulskat pojat parketilla pomppii polvet päristen
parkkipaikan pedofiili potkii Plutoon palloa
pusikossa paimenpoika peittää peitolla pallejaan
pontikasta pöhöttyneen pulin peistä paleltaa
pukki puskee punapuuta, pistää porkalla pensaaseen
panimossa punssi pauhaa, pissaa pantterit pissikseen
paiseperseen päivä päättyy pärstää peilaamalla
puristelee pimpanpäälle puutuneita poskia
patalaiska pihtipolvi panee pattia pihlajan
piiri pieni pyörii, palaa poltzi pizzanpaistajan
Pekka Pohjola (13. tammikuuta 1952 – 27. marraskuuta 2008)Perjantai 28.11.2008 19:53
- Wigwam: Fairyport (1971)
- Pihkasilmä kaarnakorva (1972)
- Wigwam: Being (1974)
- Harakka Bialoipokku (1974, julkaistu nimellä B the Magpie Isossa-Britanniassa ja nimellä Skatan Ruotsissa)
- Wigwam: Live Music From The Twilight Zone (1975)
- Made in Sweden: Where do we Begin (1976)
- Keesojen lehto (1977, julkaistu nimellä Mathematician's Air Display Isossa-Britanniassa ja nimellä Skuggornas tjuvstart Ruotsissa)
- The Group: The Group (1978)
- Visitation (1979)
- Kätkävaaran lohikäärme (1980)
- Urban Tango (1982)
- Jokamies (1983, julkaistu nimellä Everyman USA:ssa ja Saksassa alkuvuodesta 1984)
- Space Waltz (1985)
- Flight Of The Angel (1986)
- Yesterday's Games (1986, Espoo Big Bandin kanssa)
- New Impressionist (1987)
- Sinfonia no. 1 (1990)
- Changing Waters (1992)
- Live in Japan (1995)
- Heavy Jazz - Live in Helsinki and Tokyo (1995)
- Pewit (1997)
- Views (2001)
- Luokiteltu yhteisöihin
- Pekka Pohjola Musiikki
Jouluinen runosuoli (osa II): Kolaajan epätoivon pojan koston paluu osa IIKeskiviikko 26.11.2008 16:40
oikean mä tahdon joulun, laulaa Kari Tapio
tuo paholaisen siitos
”myös minä tahdon sellaisen” – nyt lentää lapio
– ”ja ilman lunta, kiitos!”
tuo paholaisen siitos
”myös minä tahdon sellaisen” – nyt lentää lapio
– ”ja ilman lunta, kiitos!”
Jouluinen runosuoli (osa I): Kolaajan epätoivoTiistai 25.11.2008 13:56
vitun lumi!
Runosuoli (osa III): AjattelemusPerjantai 21.11.2008 15:48
lumi makaa kauniina
pehmoisena
vilpittömänä
mutta niinkuin sen alta löytyy musta, kuollut maa,
voi minunkin kuoreni alta löytyä
jotain
kaunista...
pehmoisena
vilpittömänä
mutta niinkuin sen alta löytyy musta, kuollut maa,
voi minunkin kuoreni alta löytyä
jotain
kaunista...
Runosuoli (osa II): VanhusSunnuntai 12.10.2008 16:38
Oon parhaat päiväni nähnyt kukaties
ja suurimman osan kestänyt kuin mies
ylpeys ei minua vienyt
lankeemuksen taa
vaikka lopussa on kai tie nyt
se loppuakin saa
Oon tämän kaupungin kadut kulkenut
pois mahdottomimmat haaveet sulkenut
mutta nyt on aika hetkeksi
vaihtaa maisemaa
vaikka jäädä voi se retkeksi
väärään maailmaan
ja suurimman osan kestänyt kuin mies
ylpeys ei minua vienyt
lankeemuksen taa
vaikka lopussa on kai tie nyt
se loppuakin saa
Oon tämän kaupungin kadut kulkenut
pois mahdottomimmat haaveet sulkenut
mutta nyt on aika hetkeksi
vaihtaa maisemaa
vaikka jäädä voi se retkeksi
väärään maailmaan
Runosuoli (osa I): Köyhä banjonsoittajaMaanantai 06.10.2008 19:14
Hei, vippaa mulle lantti
edes pullopantti
oon köyhä banjonsoittaja
ja nimeni on Antti
mä soitan vain, en muuta
mun on sydän norsunluuta
sen myötä olen voittaja
en tavoittele kuuta
On koti kadunkulma
ruoka usein pulma
vaan joskus tulee almuja
ja joskus virne julma
mua mietteet usein kantaa
maalaan taivaanrantaa
käyn sinne miss' on palmuja
ja aallonlyömää santaa
Hei, vippaa mulle lantti
edes pullopantti
oon köyhä banjonsoittaja
ja nimeni on Antti
kai silmissänne saasta
oon mutten riitaa haasta
oon pelkkä kieltenkoittaja
koitan, mutten raasta
edes pullopantti
oon köyhä banjonsoittaja
ja nimeni on Antti
mä soitan vain, en muuta
mun on sydän norsunluuta
sen myötä olen voittaja
en tavoittele kuuta
On koti kadunkulma
ruoka usein pulma
vaan joskus tulee almuja
ja joskus virne julma
mua mietteet usein kantaa
maalaan taivaanrantaa
käyn sinne miss' on palmuja
ja aallonlyömää santaa
Hei, vippaa mulle lantti
edes pullopantti
oon köyhä banjonsoittaja
ja nimeni on Antti
kai silmissänne saasta
oon mutten riitaa haasta
oon pelkkä kieltenkoittaja
koitan, mutten raasta