eräänä aamuna kun heräsin olin onnellinen.... mutta se ei ollut tämä aamu... kerään toiveideni rippeitä lattialta jonne olen ne paiskannu palasiksi, ja vain siksi etten tiedä mitä nillä tekisin.... mihin iitä laittaisin tai mihin niitä tarvitsisin... onhan elämässä pakko ola jotain muutakin kuin tämä hetki, hetki joak ei täytä tovomuksiani ei toiveitani eikä tulevaisuuttani... tulevaisuuttani joka näyttää tällä hetkellä hyvin pimeältä,kylmältä ja pelottavalta... jopa niin pelottavalta että välillä pelkään sitä kohdata... minkä voimalla siis jaksan? olen kysynyt tätä useasti itseltäni, usein miettinyt hiljaa iltaisin, joskus vuodattanut kyyneleen ajatuksele että voisin joskus olla onnellinen.... olla vapaa ja saa da kaiken mitä haluan... ehkä enemmänkin...... "peni ajatuksestasi" hän sanoi... kunpa voisin sano hänelle että vain hän on ajatuksissani, hän on valoni,hän on tulevaisuuteni joka johdattaa minut kohti valoa,uskoa,toivoa. huomista joka nyt näyttää jäävän haaveeksi... "avaa sielusi ja sinut löydetään"... nyt enää odotan löytäjääni joka tulisi ja näyttäisi minulle syyn elää... "on niin helppo olla onnellinen"... tartu pulloon ja ole onnellinen... entäpä jos se ei riitä? uskaltaisinko koittaa seuraavaa askelta.... pelkään piikkejä mutta jos se olisi ratkaisu onnen saavuttamiseen... tarttuisinko siihen... en tiedä vielä...en ehkä koskaa... en ehkä muistaisi vaikka tietäisin... mutta ystäväni,vanhempani ehkä jopa tyttö ystäväni sen tietäisi mutta sitä en heille haluisi... ehkäpä vain katoan täältä.........
hiljaaa.....
lähtisin......
pois....
ehkä näin on parasta mutta saapa nähdä.... kunpa joku pelastaisi minut....
jos tällä ei tule pillua ei millään tule....