IRC-Galleria

että Tuomon parisuhdeneuvontapalvelu on taas aloittanut toimintansa.

Myönnetään, että olen sinkku, enkä häpeä sitä, eikä se aiheuta minulle mitään ongelmia, päinvastoin. Tarkoittaako se muka sitä, että minua kiinnostaa kaikkien muiden parisuhdeongelmat? Joidenkin mielestä nähtävästi tarkoittaa.

Ei sillä, kavereista on hyvä pitää kiinni, sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin heidän apuaan tarvitsee. Mutta mikä kumma siinä on, että kun tulee ensimmäinen ryppy rakkaudessa, niin heti soitetaan Tuomolle puoli kolmelta aamuyöllä, itketään puhelimessa elämän kurjuutta, ja tulkitaan, että puoliunessa mumistut ölinät ovat hyviä neuvoja? Sitten ihmetellään, että "ei sun neuvot tehonnu yhyy". Miksi ylipäätänsä kukaan haluaa sinkulta mieheltä neuvoja parisuhteeseensa? Kyllä mä kestän sen, että mulle avaudutaan erinäisistä aiheista, kestän myös valittamista ja kitinää aika hyvin, mutta miksi multa kysytään neuvoja parisuhteeseen? Eikö ikisinkku ole vääränlainen ihminen neuvomaan ketään parisuhteessa?

Mä voin kyllä antaa neuvoja aina puiden kaatamisesta salaojien kaivamisen kautta betonilattian valamiseen, auton pohjan massaamiseen, staattisesti määräämättömän kappaleen lujuusominaisuuksien tarkasteluun, puutarhanhoitoon ja kitaravahvistimen rakentamiseen, mutta että parisuhteisiinkin? En jummarra. Kait sitä pitää laajentaa tietämystään vielä siihenkin.

Tieto lisää tuskaa, kuten sanotaan, eikä maailmasta tieto lopu.