IRC-Galleria

Mahdan mä olla hyvä työntekijä, kun jälleen soitettiin töihin aamuyön vuoroon. Säääh. Hienoa muuttaa jälleen unirytmiä, kun maanantaina oli katsomassa uskomattoman hyvää Dream Theaterin keikkaa Helsingissä, ja sen seurauksena unirytmi on jälleen sitä, että nukkumaan 2:00-3:00 ja hereille joskus, ja huomenna pitäis herätä jälleen klo 3:30.

Ehanaa.

En jummarra tata. Mina muutta vaikka Nigeria kohta.

Jaahans, viime kesän kesätyöpaikan pomo soitti, ja taas pitäis jaksaa huomenna aamulla klo 4:15 töihin, kun porukkaa on sairaslomalla niin paljon. Meitsillähän ei mitään tekemistä oo ennen helmikuuta, niin ainahan työt (=raha) kelpaa.

Mutta mutta, unirytmin kääntäminen noin 24 tunnilla onkin helppoa yhdessä vuorokaudessa. Ihanaa, viime yönäkin menin nukkumaan vasta noin klo 2:00, ja huomenna pitäis herätä noin 3:30 että ehtii töihin. Sääh.

Henkilökohtaisesti voisin käydä lyömässä jokaista, joka linkittää mihin tahansa sen Robinin Frontside Ollien.

Vieläpä kirveen kanssa. Minun mielestäni se olisi vähintäänkin suotavaa rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Ei ole helppoa repiä kaivinkoneen teloja päälle kun kone on melkein kyljellään metsässä.

Eikä ole helppoa saada kaivinkonetta suosta irti, kun kaivinkone painuu suohon ovia myöten.

Ojakin on niin kiero, kuin olisi juosten kustu ja lerputeltu samalla.

Ehkä tämä elämä tästä vielä järjestyy.

Vihdoin, vihdoin, vihdoin ja viimein sain järkättyä harjoittelupaikan itselleni. Kauan siinä kestikin. Kiitos Kreikka, Italia ja Portugali kun horjutatte Euroopan taloutta, aiheutitte laman ja saitte kymmenet suomalaisetkin yritykset aloittamaan YT-neuvottelut, ettei opiskelija löydä harjoittelupaikkaa!

Helmikuun alusta pääsisi kait aloittamaan.

Sitä ennen tässähän onkin vielä vajaa kolme viikkoa aikaa ottaa moottorisaha käteen ja kaataa metsää! I love it.

Kauanpa siinä kestikin. Edellisellä kerralla pääsin 176 vuorokauden kohdalle, kunnes leikki jäi kesken. Mutta nyt, vihdoinkin!

(n+1) käyttäjää seuraa sinua.

TUNNUSTAKAA, PASKIAISET!

Oli kyllä jokaisen maksetun sentin arvoinen. Monta, monta ja taas monta vuotta olen Kansan joulukonserttia odottanut näkeväni, mutta ikinä se ei ole onnistunut. Nyt kuitenkin onnistui. Vihdoin ja viimein sain nähdä laulajan, jota arvostan tällä hetkellä elossa olevista suomalaisista laulajista ehdottomasti kaikista eniten.

Argh. Ei jaksa.

Onneks huomenna on saunailta, ja pääsee rentoutumaan avantoon. Tai siis pääsisi, jos järvi olisi jäässä. Mikä ihmeen joulukuu tämäkin muka on? Vettä sataa. Höh.

Ei, en usko ilmastonmuutokseen. Tämä on vain poikkeuksellinen vuosi.