IRC-Galleria

ja kuljen Hakaniemen rantaa... No ei vaiskaan, en kulje. Onneksi.

Sen sijaan moottoripyöräkuume painaa. Mutta kun katsoo ikkunasta pihalle, keväiseen, lumiseen maastoon, ja räntäsateeseen huhtikuun puolessavälissä, niin hillitseehän se vähän pyöräkuumetta. Eniten kuitenkin sitä hillitsee rahanpuute. Onneksi.

Jostakin syystä minulle tuli ilmoituksia kommenteista yhteisössä "Salatut Elämät". Ihmettelin hetken, ja totesin, että jostakin syystä olen yhteisön jäsen. Voin vannoa, että varmasti en ole kyseiseen yhteisöön ikimaailmassa liittynyt, en ole yhteisön sivullakaan käynyt ikinä.

Merkillistä.

Hohom, olin äsken mukana yrittämässä pisimmän grillijonon maailmanennätystä. Kolmen ja puolen tunnin jonottamisella ansaitsin yhden ilmaisen hampurilaisen, joka oli kyllä jonottamisen arvoinen. Pakko myöntää, että tuo on paras grilli, jota maa päällään kantaa.

http://www.iltalehti.fi/ruoka/201203240214534_ru.shtml

Jos tuosta tulee maailmanennätys, niin sitten olen ollut osallisena jo kahden eri maailmanennätyksen tekemisessä. Pistäkää paremmaksi!

Kiviäkin kiinnostaa.

Minkä ikäinen olet? - 22
Mikä oli keskiarvosi? - Yläasteella taisi olla 8.9, lukiossa muistaakseni 9.3
Oletko ylä- vai ala-asteella? - En kummassakaan
Vai lukiossa, amiksessa, töissä? - Töissä, tai työharjoittelussa, mutta töissä siltikin.
Mikä on lempivärisi? - Sininen lähinnä.
Oletko rikkonut lakia? - Kukapa meistä ei olisi.
Tekeeko mielesi tupakkaa? - Ei, savujakaan en ole elämäni aikana vetänyt.
Vai jotain muuta? - Paskalla voisi käydä. Ja ehkä mennä nukkumaan.
Onko sinulla huomenna koulua? - Ei ole, luonnollisesti.
Minkä tunnin opettaja on ärsyttävin? - Vähemmänpä niitä ärsyttäviä opettajia tässä vaiheessa elämää on, eiköhän ne ärsyttävimmät opettajat löytyneet teini-iän angstivuosina yläasteelta.
Vituttaako jokin? - Eipä juurikaan. Paitsi auton remontti.
Onko sinulla vessahätä juuri nyt? - Vähän.
Can you speak English? - Relatively good, I guess.
Oletko mielestäsi hyvä koulussa? - Tavallaan.
Minkä väriset hiukset sinulla on? - Tympeän ruskeat nuo taitaa olla.
Jos olet värjännyt, minkä väriset hiukset sinulla luonnostaan on? - En ole värjännyt.
Puhutko slangia, kirjakieltä vai jotain muuta? - Lähinnä yleiskieltä.
Kuinka nopea netti sinulla on? - Todella hidas.
Oletko läppärillä, pöytäkoneella vai puhelimella netissä - Pöytäkoneella.
Omistatko omaa tietokonetta? - Kyllä omistan.
Milloin viimeksi kävit suihkussa? - Kaksi tuntia sitten.
Lempi hymiösi? - :-{D
Haluaisitko tunnustaa jollekkin jotain? - Onhan tämä käynyt mielessä, mutta rationalistina päädyin tilanteeseen, että en kyseisetä aiheesta kyseiselle ihmiselle mitään puhu hänen nykyisessä elämäntilanteessaan.
Pidätkö vanhemmistasi? - Pääsääntöisesti kyllä, ajoittain en.
Pesetkö hampaitasi päivittäin? - Parikin kertaa päivässä.
Minkälaista musiikkia kuuntelet? - Pääasiassa kantri-blues-proge-rock-heavy metal -linjalla mennään.
Omistatko kalenteria? - Useammankin.
Emot vai pissikset? - Ei väliä, haulikolla pääsee eroon molemmista.
Rokkarit vai tavikset? - Vähän riippuu mitä tällä haetaan, mutta vastaan tavikset.
Hevarit vai hipit? - Kummistakaan ei ole hyviä kokemuksia.
Sinä vai ystäväsi? - Minä tietenkin, ei kukaan ihminen rehellisesti aseta ikinä ystäviään tai ketään muutakaan itsensä etusijalle.
Oletko itsekäs? - Jonkin verran, kuten kaikki muutkin ihmiset.
Onko sydämmesi koskaan särkynyt? - Onhan se peijooni senkin tehnyt.
Vai onko se juuri nyt särkynyt? - Ei tietääkseni.
Oletko koskaan itkenyt itseäsi uneen? - Vauvaiässä ehkä, eikä minulla siitä ole muistikuvia.

Kirjoitin tämän tekstin suunnilleen samanlaisena erään blogin kommenteissa. Aloin pohtimaan asiaa, ja laitan sen tännekin, lisäysten kera toki, vaikka tätä ei kukaan luekaan.

Mä oon monesti huomannut alitajuisesti noudattavani Maslow'n tarvehierarkiaa. Puhelimella hifistely kuuluu tällaisessa tarvehierarkiassa ehkä siihen viimeiseen kastiin, joten mulle puhelin on vain välttämätön paha, mitä ilman ei pärjää, vaikka ehkä niin haluaisikin. Monilla kavereilla asiat on luonnollisesti toisin, ja se turkasen puhelin on jatkuvasti hanskassa, ja päivässä voidaan käyttää 4-6 tuntia kännykän kimpussa. Ja sitten sitä rakkinetta ladataan joka yö, parhaimmillaan ollaan koulussakin laturin kanssa, että voi ladata kännykkää samalla kun sitä mediaa pitää kuluttaa oppitunneillakin.

Pakko välillä miettiä itsekseen, että onko ihmisellä tarvetta oikeasti käyttää mediaa noin paljoa, vai onko tuo kaikki vain markkinavoimien aiheuttamaa hapatusta, että media ympäröi meidät, ja kaikkien on sitä käytettävä? Tarkoitan lähinnä sitä, että oliko kenelläkään tarvetta surffailla netissä kännykällä 4-6 tuntia vuorokaudessa, ennen kuin kehitettiin kännykkä, jolla se oli mahdollista?

Kaverini hypettää jatkuvalla syötöllä iPhonensa ominaisuuksia. Kaveri hokee jatkuvasti, ettei voisi enää tulla toimeen ilman iPhonea. Mihin hän sitä tarvitsee? Puhelimena sen käyttö on toissijaista, vaan kaikkea muuta sillä sitten tehdäänkin. Jatkuvalla syötöllä facebookissa, twitterissä, tai sitten netissä surffailua, sillä pelataan jatkuvasti jne. Aivotoiminta ulkoistetaan täysin puhelimelle, sillä onhan tosi vanhanaikaista muistaa ulkoa esimerkiksi sitä, misskä kaverit asuvat, vaikka heidän luonaan on lukuisia kertoja käytykin. Onhan puhelimessa sentään navigaattori. Ja miksi pitäisi muistaa syntymäpäiviä, näkeehän ne facebookistakin, ja sitten voi persoonattomalla tavalla kirjoittaa kaverin, jota näkee kerran kahdessa vuodessa, seinälle lakonisesti "Paljon onnea <3333".

Kuinka moni esimerkiksi muistaa muita kuin oman puhelinnumeronsa ulkoa? Ja toisaalta, miksi siihen olisi tarvetta, kun lähes kaikki urpot jättävät numeronsa facebookkiinkin? Tai saahan ne numerot sillä tekoälypuhelimella sieltä Enirostakin. Minua pidetään kaveripiirissä poikkeuksena, kun muistan kavereiden syntymäpäivät ulkoa, muistan jopa hyvin monien osoitteetkin ulkoa, kuten myös puhelinnumerot. Ja jos menen kauppaan, ei minun tarvitse välttämättä kirjoittaa ostoslistaa, vaan muistan ostokseni ulkomuistista. Harmillisen usein vain näkee näitä älypuhelinkäyttäjiä haahuilemassa pitkin kaupan käytäviä kärryt poikittain katse tiukasti naulittuna puhelimen näyttöön, josta tarkkaillaan tiukasti ostoslistaa, että varmasti tulee tomaatit ja pyykinpesujauheet vietyä kotiin. Ja katsetta ei nosteta vahingossakaan.

Kun mennän aikaa 50-60 vuotta eteenpäin, miten pahasti dementoitunutta kansasta tulee, kun kaikki aivotoiminta voidaan jo alle parikymppisenä ulkoistaa elektroniikalle? Hienoin puoli siinä tulee olemaan se, että suurin osa ihmisistä on silloin niin pahasti dementoituneita, että he eivät muista oikeaa hakusanaa, minkä voi syöttää älypuhelimellaan googleen, ja etsiä tautiin täsmääviä oireita.

Pakko myöntää, että karjuin hetken itsekseni tälle videolle. Hienoja eläimiä. Tuntemuksia kuvaa parhaiten tuo top-kommentti: "I was just thinking that otters are easily entertained, chasing butterflies for half a minute. Then I realized I just watched otters chasing butterflies for half a minute."



Nojoo, aika mennä nukkumaan.

Kieltäydyn tulemasta sairaaksi. Varmasti en sairastu, en varmasti. Kuume painaa päälle, kurkussa on kuppa, ja olo on kuin katujyrän alle jääneellä, mutta varmasti en halua olla sairas. EN.

Jälleen kerran yksi asia lisää niiden asioiden listaan, joita tekisi mieli kokea ennen kuolemaa. Aivan uskomattoman näköistä!

Ei ole mitään tekemistä, mutta nyt mä keksin: Mä katson pitkästä aikaa Commandon!

1. Arnold!

Totesin tässä, että tänäänhän on monilla ollut vanhojentanssit, ja eilen penkkarit. Muistinpa samalla, että itsehän en lukiossa osallistunut kumpaankaan tapahtumaan. Vanhojentansseista voiton vei maantiedon abikurssi, jonka kävin koska kirjoitin maantiedon lukion kakkosvuoden keväällä. Enkä edes vaivautunut katsomaan oman ikäluokkani vanhojentansseja. Ehkä tämä päätös nykyään vähän kaduttaa, mutta mitäpä siitä parketilla pörräämisestä olisi hyötynyt, minun mielestäni tieto on hyödyllisempää kuin kokemukset, ja vielä hyödyllisempää on tieto sovellettuna käytäntöön. Enkä olisi itse tanssiparia saanut, kun minulle lupautunut partneri jätti lukion kesken toisen vuoden jouluna, juuri ennen tanssikurssin alkua. Sääh

Penkkareihin en osallistunut, koska poliittisesti epäkorrekti asuni kiellettiin kaksi päivää ennen penkkareita. Tarkoituksena oli pukeutua kaverin kanssa terroristeiksi, ja mennä koululle arabeiksi pukeutuneina AK-47 -replikat käsissä, mutta kiitos näiden kouluammuskelijaurpojen, rehtori kielsi, ettei koululle saa tuoda edes aseiden jäljitelmiä. Eikä ollut poliittisesti korrektia pukeutua terroristiksi. Kaveri jaksoi itselleen metsästää uuden puvun kahdessa päivässä, minä en. Kiersin vaan muiden mukana, ja lahjoitin omat karkkini eteenpäin jaettavaksi. Taisinpa viedä makeissäkin opettajienhuoneeseenkin tuhottavaksi.

Abiristeilylle kyllä osallistuin, ja sepä vasta olikin turhimpia kokemuksia tähänastisessa elämässäni. Lähdin matkaan, koska kaveri ei päässytkään lähtemään, ja sain risteilypaikan ostettua hintaan 20€, ja kaveri oli maksanut lipusta 95€ + passi. Minullahan ei passiakaan ollut, mutta eihän sitä nyt HKI-Tallinna -välillä kyselläkään, kun maissakaan en käynyt. Edellisen kerran olin laivalla ollut 6-vuotiaana pappani kanssa, ja lähdin vain huvin vuoksi katselemaan menoa. Absolutistina on kivaa olla laivalla selvinpäin. Tulipa sitten sillä reissulla pelastettua meitä valvonut opettaja, joka oli heikossa hapessa, ja ajautui tappeluun teiniporukan kanssa. Aikani asiaa selvitettyä sain opettajan palautettua omaan hyttiinsä, rupattelin henkilökunnan ja vartijoiden kanssa, ja sain vielä palautettua tämän silmälasitkin, hajonneina tosin. Ehkä sittenkin kannatti olla sillä reissulla mukana. Ärsyttäähän se toki kännistä opettajaa kanniskella pitkin laivaa, mutta tulipa tehtyä päivän hyvä työ samalla. Joskus pitää lähteä merta edemmäs kalaan, kuten sanotaan.

Pitänee varata aika optikolle ja vaihtaa silmälaseja, sillä en näe tekstiä, jota tähän kirjoitan. Ärsyttävää.

Enpä ole pitkään aikaan tänne mitään asiaa kirjoittanutkaan. Ärsyttää tämä avautuminenkin.