Kun näin sinut ensi kerran,
jätti sydämeni väliin lyonnin verran.
Vaan koitti päivä surun ja murheen,
vaivoin onnuit luokseni,
ja heti sen huomasin,
ei ollut kaikki hyvin enää.
Kuvat kertoi uutisen suuren,
jalastasi oli irti luunpala luulen.
Leikkaukseen jouduit ja annoit toivon uuden,
kunnes huomasin sen,
jalkasi kunnossa ollut ei.
Soitteli tuuli jo meille
surun viestiä hiljalleen,
Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä vain huomaa,
se päättyi tähän.
Kun iäisyyden kutsu soi,
ei ihmisvoima mitään voi.
Elämäsi alkoi 4.1.2008 ja päättyy 17.2.2009 klo 19.15
Vaikka kaikki tämä tuskaa tuottaa ja niin monelle surua aiheuttaa,
Voin olla kaikesta huolimatta kuitenkin onnellinen siitä ettei rakkaan Iitun tarvitse enää kipua, särkyä, tuskaa tuntea vaan voi kauniiseen uneen vaipua.
Rakkauteni sinuun ei koskaan pääty.
Levollisia unia rakas Iituni!