IRC-Galleria

...että minussa paistaa taas aurinko. Ei ne veikan ruotsinkieliset pimeyden syöverit minua masentaneet vaan elämän synkkyys itsessään. Mutta nyt voisin vain elämäni iloksi ruotsintaa tekstiä tästä mahtavasta olotilasta.
On se hyvä että edes joskus onnistuu =)

Nyt sitte lähti Ervasti mettään ja huomenna ne meinaa Pikkusenki laskea. Kenen kanssa minä sitte juttelen päivät? Täytyy vissiin hankkia uusia parhaita kavereita =)

olispa jo syksy
(tämä vain siksi, etteihän se ole mahdollista että olisi joskus tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin)

Niin ja nyt on hiljasta, ollu jo jonkun aikaa
(Ehkä vähän liian hiljasta)

Lunta sataa. Öljykäry haisee. Permanenttiaine haisee. Vauvan kakka tuoksahtelee. Nenäonteloni ovat tukkiutuneet kaikista hajuelämyksistä jotka yhtäaikaisesti tunkeutuvat sieraimiini.
Ja korvani, kaikki se mitä kuulostani on jäljellä- yrittää suodattaa ylimääräiset ääniaallot, joita korviini pukkaa joka tuutista. Särisee- mutta ei vielä pomppi.
Aurinkokin ilkkuu.
Ja rakas äitini...jolla on asiaa minulle keskellä yötä. Varsin mielenkiintoisen keski-yön puhelun pääaiheet olivat: miksi valo ei vaihdu vihreäksi?, kissalla on astma ja tänään joko on sauna tai sitten kasa polttopuita. Kun tämä puhelu oli saatu käytyä, tuli vielä viesti kun oli unohtanut kertoa kuinka halvan muistitikun oli ostanu. Varmaankin ihan vaan pittuillakseen kun mulle vasta kaupannu pirun kalliin. Btw. Oltiin molemmat selvinpäin.
Ens viikolla on maanantai ja lähen taas käymään maailmalla jos muistan. (Olen nimittäin huomannut että huonomuistisuus on tarttuvaa)
Viikon päästä on hiljasta. Kiitos siitä

Olen tässä suunnitellut elämääni, ainakin huomis aamuun asti. Jos totta puhutaan niin huomisiltaan (en ole suunnitellut, mutta onnekseni just muistin että on aamulla menoa, eli herätys 5.30, ja kerkeän kotiin illaksi). Tuli vaan mieleen kuinka erikoisen erilaisia osaamme siukkuni kanssa olla, melkein joka asiassa. Ainakin tuossa suunnitteluasiassa =)
täytynee ruveta laittamaan huomiseksi vehkeitä kun nyt kerta muistin että pitäs aamulla herätä ennen Kasperin huuliharppu-konserttia korvan juuressa.
Ei mulla siis ollu mitään

Miten sitä voikaan niin pienistä ihmisistä lähteä niin kamala meteli, sitä tässä miettiny ku en oo muutakaan tältä meteliltä kyenny.
Sama metakka ollu jo kuukausi kaupalla ja vaikka mihin meneekin niin aina sama huuto =) Eikä se
meno hiljene vaikka porukka ois vähän iäkkäämpääkin.
Taitaa lähteä vähäksi aikaa Jaanuun.

ja kello 10.57 ja olen hereillä mikä sinänsä on jo mainitsemisen arvoinen asia...ja vain siksi että piti aamu ravita elukoita ja nyt lähössä siukkua viemään maailmalle ja vielä nukuttaa
Ja vein siukun ja jertsukan jatkamaan matkaansa

mahtavaa mahtavaa...on perjantai-ilta kello 23.46 ja vielä painaa eilisilta, mutta ei sille mitään voi ku ikä alkaa painaa...ei kestä enää päivä kausia, ku ei tullu nukuttuakaan
ihana päivä...eipä tässä enää jaksa pakko mennä vanhan nukkumaan tai kattoo jos lähtis yhelle...