Lunta sataa. Öljykäry haisee. Permanenttiaine haisee. Vauvan kakka tuoksahtelee. Nenäonteloni ovat tukkiutuneet kaikista hajuelämyksistä jotka yhtäaikaisesti tunkeutuvat sieraimiini.
Ja korvani, kaikki se mitä kuulostani on jäljellä- yrittää suodattaa ylimääräiset ääniaallot, joita korviini pukkaa joka tuutista. Särisee- mutta ei vielä pomppi.
Aurinkokin ilkkuu.
Ja rakas äitini...jolla on asiaa minulle keskellä yötä. Varsin mielenkiintoisen keski-yön puhelun pääaiheet olivat: miksi valo ei vaihdu vihreäksi?, kissalla on astma ja tänään joko on sauna tai sitten kasa polttopuita. Kun tämä puhelu oli saatu käytyä, tuli vielä viesti kun oli unohtanut kertoa kuinka halvan muistitikun oli ostanu. Varmaankin ihan vaan pittuillakseen kun mulle vasta kaupannu pirun kalliin. Btw. Oltiin molemmat selvinpäin.
Ens viikolla on maanantai ja lähen taas käymään maailmalla jos muistan. (Olen nimittäin huomannut että huonomuistisuus on tarttuvaa)
Viikon päästä on hiljasta. Kiitos siitä