IRC-Galleria

En muista ranskasta kunnol mitää ?
Yhyy 8(
Pitää alottaa kunnol lukee sitäki.
Mut eka enkku ja ruotsi, niitte kokeet onn lähempän.
Huomen ja ylihuomen, vittuu.

Pää hajoo.

Siitä oli jo kuukausi aikaa, kun tapasin Jonin, lapsuuden ystäväni ja tuon kanssa aloin säätämään. Nyt me jo seurustelimme, enkä voinut uskoa sitä todeksi, vaikka kakski viikkoa oltiinkin seurusteltu ja hyvin tiiviisti aikaa vietetty. Toinen tuntui niin läheiseltä, mutta samalla niin kaukaiselta, enkä tiennyt, että miksi välillä kylmät väreet kiipivät selkäpiitäni pitkin, kun Joni puhui jotain pimeitä juttuja.
Kohotin hieman kulmaani, kun tajusin olevani perillä. Nousin keltaisen talon korkealle nousevat portaat ylös ja koputin oveen. Odottelin ulkopuolella, ikkunaan hieman kurkkien. Eräs ystäväni oli halloween-bileet järjestänyt ja tottakai minutkin oli myös mukaan kutsuttu. Satu tuli avaamaan oven, hän virnisti minulle ja päästi minut sisään. " Sulla on upeet vaatteet, sekä hiukket. " Satu sanoi minulle hymyillen, virnistin. " Joo, kävin hiukset laitattaan kampaajal ja nää kuteet oon osittain ite tehny. " Selitin virnuillen ja potkin valkoiset tennarit jaloistani. Ylläni oli revityt, polviin saakka ylettyvät farkut, alla oli legginsit ja paitana minulla oli musta kauluspaita, sen alla punainen toppi. ´
Astelin olkkarin puolelle, missä kaikki olivat jo boolia nautiskelemassa, itse hetken päästä mukaan liittyen. Istuin sohvalle, ja lipitin boolia, muiden juttuja kuunnellen. Ovi kävi ja Essi kävi nyt avaamassa oven. Kuulin jo äänistä, että Joni oli tullut paikalle, jonkun kaverinsa kanssa. Hymyilin pienesti ja join boolini loppuun, lisää hakien.
" Moi. " Sanoin hiljaa, kun toinen viereeni hetken päästä tuli istumaan, Jonin kaveri - Niko, Jonin vierelle käyden istumaan. Joni painoi hellän suudelman huulilleni, minä siihen vastaten. Hymyilin hieman ja painauduin Jonia vasten istumaan, pääni tuon olalle laskien. Hymyilin ja pienen suukon toisen kaulalle annoin, sitten muiden mukana rupattelemaan siirtyen.

Useita tunteja oli jo kulunut ja aloimme ystävieni kanssa olla melko juovuksissa, Satu yhtäkkiä naurusta ulvoen. Kohotin kulmaani ja kaikki hiljeni, minä mukaan lukien - käänsimme katseemme Satuun ja hymähdimme. Satu olisi ensimmäinen, joka sammuisi, tiesin sen, olihan toinen jo melko hyvässä hapessa. Nousin sohvalta ja lähdin vessan puolelle, meikkejäni korjaamaan, kun olin nauruni loppuun nauranut. Istahdin vessanpöntön kannen päälle ja painoin pääni käsiini, mielessäni elämääni miettien.
Havahduin vasta, kun oveen koputettiin. " Ootsä sammunu sinne ? " Pojan ääni kysyi, se oli Jonin kaverin, Niko, josta en muuta tietänytkään. " En. " Sanoin hiljaa ja hymähdin, nousin kannen päältä ja keräsin kamani, oven sitten avaten. Hymyilin pienesti toiselle ja siirryin naurun täyttämän olkkarin puolelle, katseellani Jonia etsien. Kohotin kulmaani, kun tuon näin Essin vieressä, tuon korvaan jotain kuiskien ja sitten suukon tytön poskelle painaen. Suuni loksahti auki. " Mitä.. ? " Sanoin hiljaa, ääneni kuitenkin hieman kivahtaen. Joni, eikä Essi tajunneet minua. Silmäni alkoivat täyttyä kyyneleistä.
Kamani kun olin kokoon saanut lähdin juoksien kotiin päin, farkuissani roikkuvat ketjut vain kilissen tahdikkaasti. Lämpimät kyyneleet valuivat poskiani pitkin, meikkejäni levittäen hiljalleen. En ollut älynnyt laittaa vedenkestävää kajaalia nähtävästi. En edes yrittänyt pidätellä itkuani, pysähdyin kadun varrella olevan puistonpenkin luo, sille istuutuen ja pääni käsiini painaen - omassa hiljaisuudessani itkien. Miten se saasta saattoi ?
Aikaa oli kulunut ihan kiitettävästi ja olin itseni saanut kokoon, enkä enää itkeä jaksanut, saatoin penkiltä arvokkaan perseeni nostaa ja lähdin kotiini askeltamaan. Kännykkäni tärisi taskussnai, tuhahdin, mutta luin saapuneen viestin silti. Se oli Jonilta. ~ Näin sun pussaavan Essii. Oisit voinu jo aikasemmin sanoo, ettet halua mua. ~ Vastasin Jonille, matkaani hitaasti jatkaen. Kotona olisi kaikki jo nukkumassa, mutten jaksanut välittää siitä, että minkälaisen mellakan teettäisin siitä, kun humaltuneena tulisin kotiin herättämään kaikki. Viesti, toinen, kolmas. En jaksnut niitä lukea, en edes jaksanut välittää. Pyyhin levinneitä meikkejäni ja päätin oikaista puiston kautta. Ei kestänyt kauaa, kun tajusin jonkun seuraavan minua - en nähnyt toista, mutta kuulin kyllä. Olihan pimeää ja kaupunki olisi tähän aikaa yöstä hyvin hiljainen. Äkkiä pysähdyin. " Miks sä seuraat mua ? " Kysyin ja ympäri käännyin, toista vieläkään tunnistamatta. Tuhahdin ja odotin, että toinen lähemmäs tulisi, katseeni siksi aikaa maahan vieden. Askeleet lähenivät ja pian näin toisen katulampun avulla heijastuneen varjon edessäni. Nostin katseeni ja tajusin tuon tumman hahmon olleen Aleksi, vanha heilani parin vuoden takaa. Virnistin pienesti, kun toinen selitti yrittäneensä selvittää, olinko se todellakin minä.
Aikaa oli jälleen kulunut ja olimme siirtyneet Aleksin asunnolle, halloweeniä jatkamaan. Itse kerroin omista kokemuksistani ja muutenkin elämästäni, kun Aleksi vaati minua kertomaan, huomattuaan minun itkeneen. Myöhemmin tuo kertoi itsestöön.
Alkoholi alkoi jo vaikuttaa mukavasti, kummasakin ja pian olimme hieman läheisimmissä tunnelmissa, aamu neljää jo lyöden. Kumpaakaan ei väsyttänyt, mikä yllätys. Aleksi suuteli minua hellästi, minä siihen vastaten. Poika nappasi minut sohvalta syliinsä ja kantoi makkarin puolelle, kuiskaillen korvaani salaisuuksia. Naurahdin ja painoin pääni tyynylle, kun toinen kaulaani alkoi suutelemaan.

Ja näin jätän teidät mielikuvituksenne varaan, mitä sinä aamuna oikein tapahtuikaan. Olin todellakin kostonhaluinen, mutta myös TODELLAKIN alkoholin vaikutuksen alaisena.

Virallisen päätöksen mukaan asun ensisijaisesti Imatralla, äitini luona.
Kun aika koittaa, muutan isäni luokse Lpr, kunhan ensiksi kaikki muut asiat on sovittu huolellisesti.
Ja nähtävästi myös osoitteenikin imatralla pysyy samana, joten ystävät, rakkaani - älkää peljätkö. Tämä, iso ja paha susi, musta lammas, ei lähde vielä minnekään, vaan pysyy keskuudessanne synnyttämässä sekasortoa.

Terveisin,
Jon-jon

Hiusmalli-esitykset oli sitten tänään.
Hauskaa oli ja hiusket sointu hyvin parin kanssa,
huono puoli vaan se, että kuidut ei loppupuolella tahtoneet totella päällekäyvää tahtoani ja jalkani kipeytyivät - taidan tulla rammaksi loppu vuodeksi.

Tapahtuman bändeille viihdyttämisestä suuri kiitos, paitsi sille eräälle, jonka nimeä en mainitse. Henkilöt voivat itse miettiä seuraavasta esimerkistä. " FUCK YOU ALL VITTU FUCK YOU ALL ! \,,/ "
Loppu-encore oli hyvä, uusi versio indican biisistä.

Suurimmat kiitokseni tahtoisin kuitenkin esittää järjestäjille, sillä tilaisuus oli hieno. Tahdon myös kiittää valomiestämme, sekä äänimiestämme - VAIKKA pieni feilaus tapahtuikin.

Olen ylpeä meistä kaikista, jotka malleina paikalle saapuivat - paitsi Pinkkuhintistä, tuon herran kynisin vielä joku päivä, kun tuon näen. OHAREITA EI TEHDÄ, ETKÖ YMMÄRRÄ ? Maksa vain vaivan palkkaa monta kymmentä euroa kampaajalle, jonka luokse et edes mennyt, etkä voinut ilmoittaa pääseväsi lavalle. Painu perseeseen.

Loppujen lopuksi ongelma ratkaistiin ja pienien feilauksien myötä, olen ylpeä meistä kaikista. Ei maailma kaadu, vaikka virheitä tapahtuu - niitä tapahtuu monelle muullekin JA kampaukset oli hienoja, niistä kiitos ihmisille, jotka hiustemme takia vaivaa näkivät tunteja.

Omat kuvani ilmestyvät heti, kun ne käsiini saan
Terveisin,
Jon-jon.

Lappeenrannassa dataamassa.
Mikäs sen hauskempaa, kuin kuunnella yöllä kuorsausta ja tuijottaa pimeässä huoneessa kirkasta ruutua ?
Voisiko mikään mennä yhtään paremmin enää, kuin olla syömättä kokonainen viikonloppu, vain sen takia, kun tuleva äitipuoli ei osaa tehdä ruokaa ?
Mitä sitten, jos tänne muuttaisin, miten sitten pärjäisin ?
Mikä onkaan mukavampaa, kuin ajatella, että palaan huomenna kotiin, omieni sekaan ( Kissani, Kanini ja Koirani ), dataamaan sinne, nukkumaan omaan pehmeään sänkyyn ja nauttimaan elämästä ?
Mitä sitten, kun äiti valittaa ja elämä alkaa taas mennä alamäkeen ?
Entä, kun maanantaina pitäisi mennä kouluun ja yrittää olla iloinen, vaikka oikeasti haudon itsemurhaa ?
Voisiko elämäni mennä enää yhtään normaalimmin ? Ei.

Siinä se, elämäni on normaalia, kaikki on normaalia, mutta vain minä olen hullu. Elämäni on kunnossa kaikella mahdollisella tavalla, se on samanlainen, kuin monella muullakin nuorella tässä maailmassa, mutta voiko silti olla, että ainut vika, joka minulla on, on päässäni ?
Voiko mikään olla mahtavampi uutinen, kuin se, että olen sairas ja sydämeni on musta ?

Tiedättekö mitään parempaa, kuin toisen tuska ja kuoleman kanssa leikkiminen ?
Tiedättekö muuta mukavampaa, kuin ihmisten tuskan huudot ja hidastuvat sydämenlyönnit, veri valuu tyhjiin ja sielu katoaa ?
Tiedätte. Koska teissä ei ole mitään vikaa, mutta minä en.
Olenhan sentään mieleltäni sairas.

Ja tähän loppuun vielä..
Mikään ei ole ihanempaa, kuin jutella omeglessa ihmisten kanssa, kertomassa omista interesteistään.

tiesitkö että:
~pojat rakastuvat yleensä brunetteihin, ei blondeihin~
~mutta blondit ovat yleensä luonnostaan kauniimpia~
~mustahiuksiset tytöt saavat olla onnessaan, sillä pojat pitävät heistä~
~harrastatko hevosia? -Pojat eivät pidä siitä~
~pojat eivät pidä siitä että täytät kansiosi hevoskuvilla/koirakuvilla yms, etkä poikaystäväsi kuvilla~
~oranssi huone ei ole poikien mieleen~
~poikien on vaikea myöntää että rakastaa jotakuta~

tiesitkö myös, että jos et kopioi tätä päiväkirjaasi, kuolet huomenna !

oletko blondi? - En.
minkä väriset hiukset sinulla on? - Punamustat
harrastatko hevosia? - Eeen.
onko sinulla oranssi huone? - Eeei.

Pikkuiseni ihanaiseni, arvaatkaas kenellä on läppäri ? ;>