IRC-Galleria

Vanha työkaverini Margareta on tullut isoäidiksi. Onnea!

Keskikesän kuumuus todellakin ahdistaa. Juhannus ei mennyt niin kuin olin suunnitellut; koira sairastui ja suvun kanssa vietetty mökkireissu jäi väliin.
Kuumuus on saanut keskushermostoni äärirajoilleen, Xanor-bentsot ovat käyneet lähes merkityksettömiksi. Välillä tuntuu että ainut keino helpotukseen olisi kaipaamani barbituraatit.

Oli keino pelastukseen mikä tahansa, vain kestämällä tämän hellejakson pääsen vihdoinkin sielun rauhaan, kuin pilvien päälle, pois kaiken tuskan keskeltä.

Toukokuu on ollut melkolailla täynnä tapahtumia ja tapaturmia.

Koirani CX karkasi mökkireissulla, mutta kyllähän se sitten lopulta löytyi. Mokoma oli lähtenyt tervehtimään naapureita.

Toinen tapaturma oli kolari jossa olin.

Olin kävelemässä S-marketista kotiini tuttuun tapaan. Kuulin yhtäkkiä takaani renkaiden kirskuntaa ja kaasutuksen ääntä. Sitten kaikki muuttui valkoiseksi. (Ehkä vähän dramatisoituna)
- ...Olin jäänyt auton alle.

PÄIVITYS: Vuodelepo on nyt ohi. Kotiuduin ja hain koiran Helviltä hoidosta. Aivan helposti se ei käynyt, sillä vasemmassa käsivarressani oli hiusmurtuma. Onnekseni CX taisi ymmärtää vaivani ja käyttäytyi nätisti, oli se varmasti sen verran huolissaan poissaoloni vuoksi! :D
Noh, arkihan siinä jatkui normaalisti, ainakin melkein. Veljeni Toni tuli auttamaan pihakaivon pumppumekanismin purkamisen kanssa.

Kyllä se elämä vaan opettaa kulkijaansa, tästä lähtien katson oikeaoppisesti autoilijoita kun ylitän suojatien!

"Koira pomppii iloisena pihalla, aurinko paistaa, linnut laulavat."

Tunnen kuinka kevätaurinko lämmittää kasvojani ja voin aistia kevään tuoksun.

Kävimme tässä toissapäivänä cx:n kanssa eläinlääkärissä. Mokoma oli saanut tikun tassuunsa.
Päätin sitten pitää pienen paijaustuokion hurtalle ja ostinkin molemmille herkkuja. Kävimme myös saunassa.

Ostin muuten serkun lapsille ilmakiväärin. Kovasti kun halusivat räkättirastaita ampua! Serkkujen mökillekkin vedettiin laituri rantaan! Oli melkoisen rankkaa puuhaa.

Alkuvuosi on mennyt odotettua paremmin. Olen saanut paljon uusia internet-ystäviä!

Kevät on alkanut.

Taas on aika kun kuulen lapsien huudon pulkkamäellä ulkoiluettaessani koiraani Lempäälän keskustassa.
Mieleeni juolahtaa muisto ystävieni ja etenkin vanhan ystäväni Janin Blackmetal_79 yhteisistä leikeistä lapsena.

Veljeni myös ilmoitti toisesta uutisesta. Hänen kotikyläänsä on ilmaantunut tummaihoinen ihminen, jota ei ennen ole sielläpäin näkynyt. Saa nähdä osaako uusi kyläläinen käyttäytyä, ja kuinka lainkuuliainen on. Ei hyvänen aika jos kathia on mukanaan tuonut, enempää ei tarvitse tätä yhteiskuntaa horjuttaa.

Paljon on ehditty reissata yhdessä ja hienoja yhteisiä hetkiä kanssasi käyty.
Onnea Aleksi, 41 vuotta. Pidä itsesi miehenä.

-Antti.

Olisihan se pitänyt arvata. Epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä.

PÄIVITYS: Oli hieman huono päivä. Ei syytä huoleen.

Miksi näin on käynyt? Mikä meni pieleen?

Olisiko kaikki mennyt toisin, jos olisi näin päätetty?
Miksi kohtalo on, mitä on? Miksi tulevaisuus on väistämätön?

Ihmisrodun aika koittaa vielä. Sen on tapahduttava.

Kaikille teille, minä julistan sanomaani.

2012.

Olen kanssanne.

Jos olisit tunne, olisit kevyt tuuli kasvoillani. Jos olisit muoto, olisit kaunein hymy huulilla. Jos olisit ääni, olisit sade ikkunalaudallani. Jos olisit tunteeni, olisit yksinäisyys ja ikävä. Jos olisit kasvoni, olisit kyynel poskellani.

R.I.P

Kari Petteri "Karppi" Heikkinen

12.8.1961 - 18.10.2008

Sinua muistellen, Ändi.

"Tuntuu kuin sydämeni voima vaikenisi kuin aurinko vuorien kaukaisten taa.
Taas tunnen kuinka aurani, energiatasoni on heikentynyt.
Sirius hohtaa kirkkaimpana kuin koskaan. "

- Antti Vakonen

---

Mietelmiä:

Näinä kauniina syksyiltoina on mukava uppoutua astrologian ihmeelliseen maailmaan.
Olen ollut kiinnostunut avaruudesta, sekä tähtiradoista jo pienestä saakka.
Suurin haaveni olisi päästä vierailemaan kuussa, tai marssissa.
Näen avaruusteemaisia unia lähestulkoon viikottain.
Uskon, uskon hyvin vahvasti, että minuun on yrittetty ottaa kontaktia tuolta jostain. Tunnen sen.

---

Tuntuu siltä, että olen todellakin löytänyt oman seksuaalisuuteni. Vihdoinkin!