Pieni mä vielä, olin itsekin, kun koiranpennun syliini sain.
Saaneeni tiesin mä tosi kaverin, et leikkikalu ollut sä vain.
Sinä kasvoit mut vierelläin, kuinka hyvä on ollutkaan näin.
Usein mä tunsin, mua ymmärrä ei, tässä maailmassa varmaan kukaan.

Yhteinen aika pian lopussa on, sitä hyväksyä on vaikeaa.
Päivät nuo leikin ja riemun auringon, taivaanrannan taakse katoaa.
Kohta sammuu säde viimeinen, siitä kiinni pitää voi mä en.
Sä oot mun pieni Rakas ystäväin, juosta kanssas mä sain, lailla tuulen.