IRC-Galleria

Mulla on aika pitkä tarina siit miten tulin uskoon, mut yritän kertoo lyhkäsesti.
Mun mutsi tuli uskoon niihin aikoihin ku mä synnyin, ja sit se vei mua ja mun siskoo ja veljee välillä pyhäkouluun kun olin pieni. mut mun isä oli alkoholisti ni perhe elämä oli sillee rankkaa et mun mutsikin sit välillä joi.
Oon mä sillee aina uskonu Jumalaan mut sit ku olin 10 vee ja mun porukat eros ja muutettiin mutsin ja siskon kans toiselle paikkakunnalle ja aloitin uudes koulussa ja sain uusii kavereita ni mä päätin etten haluu olla mikää uskovainen vaan halusin lähtee omalle tielle et rupesin kiroilee ja varastaa kaupasta ja myöhemmin polttaa tupakkaa ja ryyppää ja ajattelin et uskovaisen elämä on ankeeta ja tylsää että ei voi tehä mitään kivaa ja sit aattelin et voin ruvete uskovaiseks joskus mummona.
ylä asteella tuli vaan juotua viikonloppusin mut sit ammattikoulussa tuli usein juotua viikollakin ja sit krapulassa kouluun tai lintsasin.
Sitä etti rakkautta baarista ja sit vaan särky sydän kerta kerran jälkeen ja lopulta oli tosi paha, likanen, tyhjä, rikkinäinen olo ja tuntu et elämä on ihan sekasin eikä enää mun kontrollissa.
Sanoin sit Jumalalle et okei oon nyt kokeillu jo kaikkea muuta enkä oo onnellinen että jos mä kelpaan sulle ni saat mut nyt.
Sit mä sanoin viel et sun täytyy jumala järkätä mut muualle täältä paikasta missä asun kun en pysty olee uskossa tämmösessä paikassa missä on kaikki vanhat kaverit.
Ja sit jumala vastas ja mun isä soitti espanjasta (jonne se oli muuttanu puol vuotta aikasemmin sairas eläkkeelle astman takia) ja mä kysyin et saanko tulla sinne ja se sano että tule vaan. Mutta se oli viel siihen aikaan tosi pahasti alkoholisoitunu ja kännis aamusta iltaa ja illasta aamuun ja mun mutsi oli huolissaan et miks mä haluun mennä sinne ku faija ei pysty pitää huolta ees ittestään ni miten sit musta. mut mä ajattelin et tässä mun tilaisuus alottaa uus elämä uudessa paikka ja ruveta uskovaks.
Menin sitten sinne heti ku valmistuin ammattikoulusta (rakennusmaalariks) ja päätin et nyt en juo enkä polta enkä kiroile enää vaan nyt alotan olee uskossa.
noh, mä olin pari ekaa viikkoo juomatta ja polttamatta mut sit kun faija vaan dokas en kestäny sitä ja lopulta ratkesin taas juomaan, ja mä olin niin pettyny itseeni ku halusin olla uskossa mut en sit pystynytkää siihen, ja sit sit me juotiin kimpassa faijan kanssa. Mut sit mä heräsin yöllä 3 aikaan ja tuli semmonen olo et pitäis mennä olohuoneeseen kattoo. ja mä mietin et miks muka ja yritin jatkaa unta mut sit vaan oli niin voimakas olo et pitää mennä ni sit mä viimein menin.
Ja mä näin ku mun faija makas sohvalla kännissä nukku siinä ja kuorsas ja mä mietin et toi on kauhee ihminen, pilannu meijän perhe elämän, inhottava äijä, tommonen juoppo, toi on niin toivoton tapaus toi ei tosta paremmaks muutu ikinä , ja mietin et mä vihaan sitä ja ajattelin et kuka voi rakastaa ees tommosta juoppoa, mut heti kun olin esittäny ton kysymyksen, ni mä tunsin (älä kysy miten ku en tiiä) et jumala sano mulle että hän rakastaa ja mä tunsin (älä kysy) kuinka jumalan rakkaus täytti mut ja mä rupesin itkee ja rukoilee et jumala jos sä oot olemassa ja sulla on kaikki valta maailmassa ni sun täytyy vapauttaa mun isä alkoholista se ei ite siihen pysty.
kun mä olin aikani siin itkeny ja rukoillu painuin takas nukkuu ja aamulla mä heräsin sihen ku faija huus et se menee siihen kahvilaan kahville kavereitten kans, tuu peräs, tiiät paikan. ja mä ajattelin et en varmaa mee. kattoo ku äijä alottaa aamun lärveillä, mut sit tuli semonen vahva olo (ihme olo) et pitäis kuitenkin mennä, ja sit mä menin. Sit kun lähestyin kahvilaa mä näin ku faija istu kahvilassa ulkopuolella olevis pöydis sen kavereitten kans ja kaikki veti siinä viinaa... paitsi et faijal oli kahvikuppi nenän eessä. kysyin sit et mitäs faija juo, ja se sano et "kahvia" ja mä sanoin no joo joo, varmaa, pelkkää kahvia joo. oot miksannu sinne sekaa viskii tai muuta. se sano vakavalla äänellä et .. ihan kahvia tää vaan on, ja sit se sano et ,” mä oon päättäny lopettaa juomisen kokonaan.” olin vähän aikaa hiljaa ja mietin et mitä se oikein sano (ei oo ennen sanonu) enkä mä ollu muistanu viime yöstä mitään mut sit mulle tuli mieleen se et tätähän mähän rukoilin!
No sitten kävi silleen että mun pari kaveria tuli suomesta samana päivänä meidän luokse Marbellaan. Ja sit seuraavana päivänä lähdettiin yhdessä meijän faijan kanssa
Fuengirolaan jossa sitten mun faija rupeskin taas juomaan!
Se oli mulle kauhistus, koska mä oikeasti luulin et faija oli lopettanu. Kai mä sit pettymyksen takia rupesin juomaan taas minäkin.
En muista siitä illasta oikein mitään, muuta kun lähdettiin koko konkka ronkka laukkujen kanssa sen iskän naisystävän talosta taksilla takas fuengirolaan.
Ja sit nukuttiin yö kadulla.
Aamulla sitten mentiin iskän kanssa kahvilaan,ja iskä tilas vain kahvia ja mä mehua.
Sen jälkeen iskä ei oo juonu enää.

Mut epäilin aika monta kuukautta et se juo salaa, mut ei, se loppu!
ja nyt siitä on jotain 4 vuotta. ja ruvettiin yhdes käymään fuengirolan suomalaisessa turistikirkossa ja aina mitä oltiin yhdessä puhuttu kotona ni sama aihe oli aina aiheena siellä kirkossa. ja me oltiin ihmeissään et miten on mahdollista.

Tää jatkuis viel vaik kuinka paljon tää mun elämän kerta ku 4 vuodeskin tapahtunu kaikenlaista esim. oon langennu takas ryyppää ja sit taas tullu "takas uskoon" mut kaikenkaikkiaan mulla on rauha siitä et jumala tuntee mut ja tietää mun vaikeudet ja näkee mun sydämen ja että hän rakastaa mua, ja et on asiat kunnossa Jeesuksen kanssa vain siitä syystä että hän on sovittanut mun synnit eikä siinä oo kyse mun hyvyydestä tai pahuudesta.
Oon saanu jumalalta apua elämään monet kerrat, mut ei elämä silti oo ollu helppoa mut ihana tietää et ei oo yksin ja et aina saa kääntyä jumalan puoleen asiassa kuin asiassa että hän on rakastava isä. Oon saanu elämään sisäisen rauhan.