IRC-Galleria

Tänään on ollut sanoituspäivä. Kuten olen jo monesti sanonutkin, minulla on tapana hoilata ihan järjettömiä lauluja. Sanat ovat kuitenkin yleensä vain "Kissalan Matti se saunoo, trallalaa aunoo" tyylisiä. Tänään jostain ihmeen syystä sanat ovat olleet kielellisesti järkevämpiä, mutta itse sanomat vieläkin hyvin outoja. Alkoi jopa pelottamaan kokatessa, kun kuuntelin mitä ajatuksissani lauloin...

"Alatyyli-Petteri,
on isiemme sankari,
Hänellä on keihäs,
pitkä kuin itse kuolema

Alatyyli-Petteri,
kumarramme sinua,
Alatyyli-Petteri,
voit saada lapsemme.

Alatyyli-Petteri,
tulet vihollisten mailta,
sinulla on oikeus,
siipesi tuoksuvat vauvoilta.

Trallalla-shalalala-PIKKU G PIKKU G MITÄ SÄ OIKEIN TEET?

Alatyyli-Petteri, ..."

Aivoni luultavasti vastaanottavat haamujen puhetta. Jostain syystä ympärilläni pyörii normaalisti vain haamuja, joilla ei ole matot ullakolla ihan suorassa, hissi ei nouse ylös asti ja ovat yhtä vaille täyskäsiä. Tällä kertaa joku runoilija on lyöttäytynyt seuraani ja vaikuttaa lauluihini. Hus, pois päästäni, haluan laulaa taas Kissalan Aunosta ja hänen saunomisestaan.

Olen laihtunut *kop, kop, kop* jo monta päivää peräkkäin ja kerrankin tuntuu, että ihan syystä. Kyse ei ole enää randomvaihtelua, vaan olen syönyt vähemmän ja siksi vaakakin näyttää vähemmän. Toki tahti on liian nopea ollakseen pelkkää läskiä (noin 900g 4 päivässä), mutta kun asian tiedostaa, niin ei se tahdin hidastuminen haittaa ja kun kuitenkin paino tulee viikonloppuna nousemaan, niin on taas mitä tiputtaa. Pääsin eroon sipsiroskaruokamässykaudesta ja aloin syömään taas oikein. Karppailua raotin sen verran, että olen kokeillut varovasti hiilihydraatteja. En ole hirveästi kiinnitänyt huomiota piereskelyyni, kun sitä saa yksin kämpillä vapaasti tehdä. Mahdollisesti kuitenkin pieren enemmän kuin ennen, joten ei ne hiilarit taida vieläkään täysin sopia. Harmi, ne maistuvat vain niin hyviltä ja tarkka hiilarittomuus on tylsää :< Meinasi viedä kielen mukanaa kun keitin täysjyväriisiä ja sit wokkasin sen oliiviöljyssä tex mex-kasvisten kera, jolloin se riisi hieman paloi rapsakaksi. Ihanaa! Sori, piti sanoa ihanata!

Lidlireissulla myös törmäsin johonkin "laihdutusvanukkaaseen". Olen aika kovasti vastaan noita laihdutustuotteita, koska niissä on yleensä järjettömästi sokeria (joka on pahempaa kuin rasva), mielettömästi lisäaineita ja mikä pahinta, reilusti (osittain) kovetettua kasvisrasvaa, eli sitä pahinta transrasvaa. Noh, ylläripylläri sitä löytyy tuostakin, mutta kun kyseessä on "vaahto" ja yhteen annokseen tulee 7g sitä pulveria, niin ehkä vaikutus ei ole niin dramaattinen. Vaahdottamiseen tarvitsisi tehosekoittimen, eikä minulla sellaista ole, mutta ihan lusikalla sekottamallakin tuli ok-makuista. Hieman ällöttävän paksua, mutta en tehnytkään ihan ohjeen mukaan kun tuli kiire. Pitää koklata huomenna uusiksi ja antaa olla tarpeeksi jääkaapissa. Jos tuo vanukas on hyvää, niin onpa helppo tuollakin vähentää mässäystä. Joskus tekee mieli makeaa tai vain tekee mieli syödä. Aina kun syön, katson telkkaria, jonka takia elimistö on oppinut sen, että kun katson telkkaria, pitää myös syödä. Aijai. Jos illalla tulee 4 tuntia ohjelmaa, on aika vaikea pitää kalorit kurissa. Purkan ja vanukkaan avulla tuosta voisi selvitäkin.

Mitäs muuta. Joojoo, piti ottaa se raitapaitakuva, mutten ole saanut sitä paitaa vielä edes päälleni. Kiitos pienen flunssan ja kuumeen en ole ihan parhaimmillani ja mitään kuvia en nyt kyllä räpsi :P Vituttaa muutenkin tämä outo olo. En tule koskaan *kop, kop, kop* sairaaksi, enkä siis nytkään, mutta päättäisi jo. Jos en kerta sairastu, niin saisi tämä yltäilykin hävitä. Joka aamu on kurkku kipeä ja ällöttävän tuntuinen, yöllä näkee kuumepainajaisia ja iltaisin paleltaa. Ei hyvä. Salillekin pitäisi päästä, viimeksi tullut käytyä ennen joululomaa ja nyt on taas arki. Kipeänä ei vain uskalla huhkia, sillä tavalla tulee vain kusipäisiä lapsia.

Ihan pakko vielä ihkuttaa yhtä henkilöä, nimittäin Myytinmurtajien Kari Byronia (kyllä, hän on tyttö, vaikka nimi onkin Kari). Voi pyhä jeesus ja hänen 11 opetuslapsiaikuistaan, että kyseessä voi olla viehättävä ihminen. Enhän minä tietenkään hänestä tiedä muuta kuin mitä telkun kautta voi päätellä, mutta sen perusteella hän on täydellisen sopivan ernu, eli raitasukkaa ja jännää vaatetta löytyy, muttei liikaa. Hän on iloinen ja hupsutteleva, mutta myös älykäs. Hän on kasvissyöjä (joka ei ole sinänsä itsessään plussa, mutta olen aina viehättynyt itseäni hipimmistä ja vasemmistolaisimmista tytöistä), muttei kiihkoilija. Mikä parasta ja oudointa, hän on kunnon rasvakoura, eli korjaa koneet, smirkkelöi pultit ja asentaa palkit. En mä edes tiedä mitä nuo tarkoittaa kun en itse käsillä tekemisestä (kröh) ymmärrä mitään, mutta ennen Byronia en edes tiennyt, miten kiihottavaa ja omituisen ihanaa voi olla nähdä, kun söpö ja fiksu tyttö rakentamalla rakentaa käsin jotain, eikä vain sipsi suunnittelupöydän ääressä. Maailmanhistorian sydäntäsärkevin kohta televisio- ja elokuvahistoriassa? Bambin äidin kuolema? Eieiei. Leonin loppu? Eieiei. Kari Byronin kiinalainen vesikidutus Myytinmurtajissa ja paniikkikohtaus. KYLLÄ! Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut tytöt pitävät söpönä sitä, kun mies itkee. Mitä söpöä on toisen henkisessä ja/tai fyysisessä tuskassa? Mutta on siinä, etenkin henkisessä. Se on jotenkin suojelevan ja samalla sadistisen ihanaa, kun toinen on ihan raasuna ja panikoi ja itkee.

Täältä tähän.