IRC-Galleria

Olen pitkään jo taas ollut tätä kirjoittamassa ja eilen piti olla The Päivä, kun kirjoitan, mutta oho. Onneksi sentään tänään ennätän, yleensä kun se siirtyy taas viikolla. Ajattelin tänään kuitenkin, että on sääli kirjoittaa näin harvoin, koska kirjoituksen sävy on ehkä 80%:sti sitä, miltä juuri sillä hetkellä tuntuu. Jos tekee kahden viikon välin postauksen ja elämä on muuten ihanaa, mutta postauspäiviksi sattuu juuri paskat päivät, niin sitten helposti saa kuvan, että kaikki on väärin ja gää ja snif. Sama toisinpäin.

Tänään oli vittupäivä, mutta onneksi oli. Menin jotenkin väärin nukkumaan, koska heräsin klo 6.30 herätyskellon ääneen ja huomasin valojen olevan päällä. Ei minua valot niin hirveästi haittaa, mutta se haittaa, etten millään muista, miksi ne valot jäi päälle. Jäikö minulta iltapesukin väliin? Olinko tekemässä jotain? Ehkä osin tämän takia tuntui, ettei sitä yötä ollutkaan. Torkahdin ja heräsin ja olisi pitänyt jo nousta. Vitut! Säädin herätyskelloa ja lopulta 14 herätystä myöhemmin vielä lopuksi nukahdan pommiin ja herään puoli yhdeksän. Vihaan kymmeneksi töihin menemistä, koska viisi on sellainen normaali maksimiaika, minkä töissä viihtyy. Jos menee kymmeneksi, pitää lähteä kuudelta ja se viimeinen tunti on niin helvettiä, etenkin kun kympin aamuina yleensä jää aamupala väliin kun on ihan sairas kiire ja koska syömään tulee kuitenkin jo mentyä heti klo 12, niin sit tulee sellaisia kivoja 10 tunnin syömättömyyksiä. Vituttaa nälkä ja unettaa ruoka, kun ei näinä päivinä kehtaa ottaa vain vähän salaattia.

Pahinta on se, että minä sain kurottua myöhästymistäni umpeen ja olisin ennättän töihin 9.30:ksi, mutta kun piilarit alkoivat temppuilemaan (niistä kohta lisää). Kyllä minä sain ihan ongelmitta sen piilarin siihen silmään, mutta kun se ei pysynyt silmässä, vaan aina hyppäsi pois. Lopulta toinen piilari jo pomppasi lavuaariin ja se pelotti, kun se lavuaari tuskin on maailman hygienisin. Syystä tai toisesta huolellisen pesunkin jälkeen kyseinen piilari aiheutti sellaisen tuskan, että silmä vain vuosi norona vettä ja yritin sohia sitä pois. Onneksi se riitti, että sain siirrettyä piilaria sivulle ja sitten räpyteltyä sen takaisin. Joku roska varmaan meni sinne.

Lisävittua oli naamani. Olen tainnut marmattaa ennenkin, marmatan vieläkin. Minulla on "öljyinen" iho, eli jos naamaa ei kokoajan salaa pyyhi, se näyttää kuin oliiviöljyltä sivellyltä. Olen kokeillut ties mitä rasvaisen ihon aineita, ei toimi. Olen kokeillut tosi helliä aineita, ei toimi. Olen kokeillut pestä vain vedellä ja miedolla saippualla, ei toimi. Hieman aineista ja proseduureista riippuen voi valita joko öljyisen ja superisoihohuokoisen ihon tai öljyisen ja finnisen ihon. Mikään ei "kikatuta" yhtä paljon kuin 17-vuotiaan iho 27-vuotiaana, etenkin kun sitä ei voi edes meikata piiloon. Monena aamuna se iho kaikessa kamaluudessaan on siedettävä, mutta joinain aamuina ei. Tänään ei. Kävin suihkussa ja pesin kasvoni ja rasvan ne hellästi. Noin 20 minuuttia myöhemmin kun tulin laittamaan hiuksia, säikähdin ihoni rasvaisuutta. Pesin sen uudestaan ja huomasin, ettei se rasvaisuus lähde edes pesemällä. Lopulta väkivalloin revin sen rasvan irti pyyhkeellä. Jeij. Katselin peilistä sekunteja laskien ja noin 15 sekuntia myöhemmin iho oli alkupisteessä. Otsalla oleva finni vielä kruunasi koko komeuden. Meinasin tappaa jonkun. Kaikki hienot paidat oli tietenkin pyykissä ja valkoinen t-paita, jota kuvittelin hienoksi, koska sitä niin harvoin pidän (sottausvaara), olikin ihan hirveä rääsy. Joko olen pilannut sen ihan äskettäin tai sitten olen aina ennen pukeutunut telttoihin. Ehkä jälkimmäinen. Sateessa töihin tarpoessa farkut kengän alle kiertyessä tuli mieleen, että tästä viestistä tuskin tulee kovin iloinen...

Pidättelen iloisuutta vielä hetken ja kerron noista piilareista. Jotenkin minä en ole koskaan osannut ajatella piilareita. Muilla niitä on, mutta mulle? Näh tai siis, no, näh. En ole ollut vastaan, en puolesta. Olen kuitenkin aina vähän vihannut laseja itselläni, koska onhan ne tosi rasittavat käytössä. Aina rasvaiset, aina huonosti, ulkona pölyyntyvät ja sisällä heijastavat. Ilman laseja ei sit näe yhtään mitään ja kaikenlisäksi ne tekevät silmistäni rumemmat ja silmäni ovat sentään se yksi ainoa piirre itsessäni, jota rakastan. Järkisyiden kautta siis vuosien tahmailun jälkeen löysin itseni noin 20 jääkaappimuistituksen jälkeen Nisseniltä aikaa varaamasta. Pientä sosiaalista mokailua lukuunottamatta ei edes hirveästi jännittänyt, kun silmiä mittailtiin. Tiesin piilarit hankaliksi, mutten niin hankaliksi, millaiseksi ne osottautuivat. En vain saanut niitä millään silmääni, vaikka tein mitä :D Naiseltakin meni jossain vaiheessa hermot ja hän meni tulostelemaan jotain papereita, kun ei onnistunut. Minulla on jotenkin tosi pienet silmäluomet, koska ei niitä saa edes repimällä niin isoksi, että tilaa linssille olisi paljoa. Kiitos pitkien ripsien ja tosi herkän räpäytysrefleksin se linssi pitää ujuttaa hyvin pienestä raosta sisään ja puolivälissä matkaa aina tuli räps. Sitten alkoi hikoamaan iho ja sormet luistamaan eikä tullut sitäkään vähää. Kyllä minä lopulta ne silmiini sain, mutta sitten ne piti ottaa poiskin. O-nou! Laittaminen oli 5 kertaa helpompaa poisottamiseen verrattuna. Ihan tuskaa :D Ei ihminen voi olla räpäyttämättä, jos työntää sormen suoraan keskelle silmää ja toivon, etten koskaan sellaista opikaan tai sokeudun nopeasti. Lopulta sitä vain käytti voimaa, tunki sormea räpyttelyn keskelle ja toivoi, että jotain tapahtuisi. Silmiin sattui, vesi valui ja piilarit pysyi. Kun sain ährättyä yhden pois, sovittajahenkilö sanoi, että pistä takaisin :D Ei jaksanut odotella, että olisin ottanut toisen pois.

Piilarikokemukset olleet hieman ristiriitaisia. Hankin ne vasta perjantaina ja vaikka olen käyttänyt joka päivä paljon, niin kyllähän monikin asia voi mennä vielä opettelun piikkiin. Ensimminen pettymys oli kuulla, että nämä eivät korjaa hajataittoa. Eli ei, minä en näe piilareilla koskaan hyvin ja autolla ajamista varten esim. lasit aika ehdottomat. Asian huomaa tosi hyvin, kun yrittää lukea jotain. Näen hyvin kauas tai siis en näe kaukaa pientä tekstiä, mutten näkisi laseillakaan. Sitten johonkin kahden metrin päähän seinälle ihan tuskaa katsoa, kun kaikki näkyy vähän kahtena. Ihan lähelle taas näkee, mutta silmiä väsyttävästi ja pian alkaakin toinen silmä hämärtymään, aivan kuten ilman laseja lukiessa. Piilarini ovat hieman vahvemmat kuin lasini, enkä tiedä aiheuttaako sekin totutteluongelmia, vai onko kyse vain siitä hajataitosta. En myöskään käsi raamatulla vannoisi, ettenkö ole voinut jo sotkea linssejä keskenään, koska ihan ekalla kertaa pois ottaessa en suuremmin kiinnittänyt huomiota siihen, kumman linssin laitan kumpaan. En mä niin tyhmä ole, kai, mutta onhan se aina mahdollista. Outoa on myös se, miten eritavalla näillä näkee ajasta riippuen. Joskus hyvin, joskus ei yhtään, joskus näkee varjokuvia, joskus silmiä väsyttää kamalasti. Kaikkein helpointa on kun saa katsoa kauas, mutta esim. kaupat ihan helvettiä, kun mikään ei ole tosi lähellä, mutta melko. Näyttöpäätetyöskentely on myös tuskaa, mutta tuskaa se on laseillakin, kiitos visual snow:n. Ei minulla ole sinänsä mitään ääretöntä hinkua pitää näitä piilareita edes töissä, mutta kun haluan ne päähäni töiden jälkeen ja en uskalla/osaa/ilkeä työpaikan vessassa niitä silmiini aina tunkea. Sen takia ne päässä pitää lähteä jo aamulla ja ottaa sit myöhään illalla pois kun kotio tulee.

Ainiin, se ihana osuus. Olen pitkään haaveillut jostain koruista ja muista "accessoriesista", mutta kun olen niin surkea kauppashoppaaja. Minua hiottaa ja hävettää katsella jotain koruja, oli kyse sitten jostain kojusta tai henkkamaukasta. Yritin niitä netistäkin vähän etsiskellä, mutta löysin vain vääriä sivuja, kunnes lopulta vastaan tuli Hoo & Pee. Onhan se aika krääsä"gootti"kauppa, mutta vaikka 90% koruista onkin krääsägoottia, niin ne 10% ovat jo enemmän, mitä missään muualla ja kun kotona saa hiota ja hävetä rauhassa, eikä niillä hinnoilla edes hiota, niin vingutin heti visaa ja jeij! Ihania! Paketissa oli kaulakoru mustalla narulla ja paksulla rautaisella ympyrällä, jossa on piikkejä. Hieman mauton, mutta sopii ehkä joskus. Parempi oli nahkainen ranneke, joka on siis vain nahkaranneke eikä mitään muuta. Näyttää kivalta kellokädessä, jeij. CoF:n lohikäärmelogolla oleva rannelämmitin on ehkä vähän teinixosastoa, kuten ne minun luurankohanskatkin, mutta logo hieno. Mutta sitten. Ohut kuminen rannekoru. Näyttää paljaalta, mutta yhdistettynä iiiihanaan mustavalkoraidalliseen ranteenlämmittimeen se näyttää ihqulta. Ja se rannelämmitinkin niin hieno. Ei liian teinix eikä ernu, mutta silti hillityn rock. Sellainen huivirock. Sopii mulle ja lähtee heti käyttöön.

Kävin myös shoppaamassa ihan livekaupoissa, kun festareita (provinssi, lähden yksin, saa tulla juomaseuraksi, vink vink) varten niitä yritän epätoivoisesti hankkia. HM:ltä löytyi ihqut pinkkimustat miesten raitasukat. Pakko ostaa sortsit vain siksi, että saan esitellä niitä tennareissani. Lisäksi ostin taas yhden huivin (nyt niitä on 4 + 3 kaulaliinaa), joka tosin menee hieman pettymysosastolle. Väri on tummanpunainen, joka on jees, mutta materiaali on jotenkin tosi kovaa ja karua. Ehkä se pitäisi pestä tai vain käyttää, jotta se notkistuisi, mutta se tuntuu aika kamalalta kurkussa. Kuvittelin, että kun se on kesähuivi, se olisi jotenkin tosi ohut ja kesäinen, mutta se on tuplasti kuumempi kuin nuo nykyiset huivini.

Ottaisin kuvia ja otankin, mutkun kameran toinen patteri vielä laturissa. Olisi kiva ostaa sellainen laturi, jolla voisi ladata vaikka 4 patteria, eikä 1, kerrallaan.

Lyhyesti muuta: Digiboksi vieläkin huollossa, lainaboksi oli viikon mykkä netin lisäksi, maksukanavat ei näy vieläkään, töissä väsyttää, rahat loppuu (no ei, mutta kulutan sen minkä saan) ja pieretti, mutta korjasin taas ruokavaliota. Kuntosalia en ole aloittanut vieläkään, mutta kun työkaveri vähän vihjaili saliharrastusta, niin pitänee yrittää lyöttäytyä hänen völjyyn.

Lisäbonuksena, jos olen oikein käsittänyt, töissä luullaan että olen homo. Mikä helkkari siinä on, kun aina näin käy :D Ei ole eka kerta. Ehkä pitäisi käyttää vähemmän "ihanata" sanaa tai miettiä, onko se pinkki huivi nyt niin manly meatloafy.