Olin Tampereella (en Turussa, niin kuin luulin vielä matkalla että ollaan menossa Turkuun...) eilen illalla ja siellä oli kokous, missä sadat ja sadat ja tuhannet hihhuliuskovaiset pistivät jalalla koreasti niin että osaa heikotti. Vedettiin piiritanssia monessa kerroksessa ja mä meinasin tukehtua savukoneitten savuun.
Jumala kyllä hoiti ja kosketti, mutta ennen kokousta jo, mun kohdalla.
Alkaa tää elämä taas tehdä epävarmaksi olon. Toivottavasti ei lähde pahempaan suuntaan. Ahdistus hiljaa hiipii sydämeen, vaikka kuinka yrittäis olla urhea. Epäonnistumiset ei unohdu niin kuin vesi hanhen selästä ja Veriputous on taas nimensä veroinen. Valitettavasti.