Olipas taas vähän sgrämps tämäkin viikko. Saamme ehkä uuden treenamis-kämpän. Juomme tänään ehkä kaljaa. Ehkä. Taas. Nykyään on kans aina yxi suuri ehcä. Mnjoo joo, no ei kai siinä sitten. Pauli Hanhiniemi kävi tänään koululla esiintymässä, se soitti pari laulua ja puhui kaikenlaista - kertoili wanhoista ajoista. Tuli siinä mieleen että kyllä ennen olikin hienoa! Minun puolestani internetin saisi lopettaa ja cd:t ampua kuuhun ja siirtyä takaisin vinyyleihin. Oi, se olisi hienoa. Mutta ei kai tässä mitään kummempia, mulle nyt koskaan mitään tapahdu. En minä muuten itse itsestäni tällaista tehnyt, olen vahvasti sitä mieltä että minut TUHOTTIIN. Ja kaiken lisäksi KUKAAN ei jaksa keskittyä koko kaksoistuntia, kaikista vähiten Gorillan tunteja. Gorilla isolla, koska se tässä nimenomaisessa tapauksessa on erisnimi. Tartte sitte minkään Eskon tulla vittuilemaan. Vaikka kyllä minä myönnän - myönnän tosiaan, jopa riemumielin myönnän - että Turkka osui Seitsemällä veljeksellään j o h o n k i n. Mihin, se onkin sitten asia Erikseen. (Huomaa vitsi). Kofeiiniriippuvainen minä en ole, nikotiiniriippuvainen korkeintaan eikä välillä tunnu siltäkään. Mutta siitä Turkasta. Se osui. Minä halusin pienenä minkä tahansa pyöräisen ajoneuvon kuljettajaksi ja armeijan, fasistiaikani loppui rumpujen ostoon. Heitin paskaa seinään seitsemäntoista vuotta eikä mitään jäänyt kiinni, osa meni sentään ohi mutta eivät nekään kenenkään naamaan osuneet.
(Pink Floyd - Empty Spaces (live))