IRC-Galleria

Minun elämässäni tapahtuu.

(Clash - London Calling)

Meikä on kohta telkkarissa. Hähhäh, repikää siitä.

(Dungen - Panda)

...on sellainen että suuri teemalevy kaiken perseydestä alkaa sikiämään hissukseen kun sitä ideaa on nyt kaksi vuotta pyörittänyt. Tekstilliseksi lähtökohdaksi tulen ottamaan viime talvena kirjoittamani hitti-iskelmän, Nussimisen tuoksun. Musiikillinen lähtökohta tulee olemaan tämän syksyn tummissa ja kitaravetoisissa sointuaihoissa.

(Juggling Jugulars - Propaganda Immunity)

Joo, juotiinhan sitä kaljaakin sitten. Alkuperäinen suunnitelma oli nautiskella hieman olutta leppoisan autoilun lomassa. Saföörinä oli Koskinen, kukas muukaan. Kuitenkin loputon ja päämäärätön Alavus-Ähtäri-Alavus- sahaaminen alkoi hieman kyllästyttää eräässä elämänvaiheessa ja yritimme saada vaihtelua ensin siitä, että vaihdoimme Koskisen Nissanin Mansikan BMW:hen. Olihan matkustusmukavuus toki toista luokkaa. Soitin Virtalalle ja kysyin että onko hän juomassa ja tietääkö missä mahdollinen juhlatalo sijaitsee. Oli töissä eikä aikonut juoda mutta sanoi ajavansa autoa ja lupasi soitella, kunhan yhden maissa pääsee pois. Sahasimme lisää. Koskista alkoi väsyttää ja minä ja Mansikka hyppäsimme Virtalan autoon, otimme ihmisiä mukaan ja käänsimme itsemme kohti Seinäjokea kellon ollessa jokseenkin kaksi. Matkan ainoa funktio oli käydä perkeleen nopeilla kahveilla ABC:llä ja tulla sitten takaisin Töysään ja näin kävi. Haaviston pierut haisivat aivan kamalilta ja minä ja Mansikka olimme väsyneitä, samoin huumorimme. Olin kotona viiden aikaan.

Olipas taas vähän sgrämps tämäkin viikko. Saamme ehkä uuden treenamis-kämpän. Juomme tänään ehkä kaljaa. Ehkä. Taas. Nykyään on kans aina yxi suuri ehcä. Mnjoo joo, no ei kai siinä sitten. Pauli Hanhiniemi kävi tänään koululla esiintymässä, se soitti pari laulua ja puhui kaikenlaista - kertoili wanhoista ajoista. Tuli siinä mieleen että kyllä ennen olikin hienoa! Minun puolestani internetin saisi lopettaa ja cd:t ampua kuuhun ja siirtyä takaisin vinyyleihin. Oi, se olisi hienoa. Mutta ei kai tässä mitään kummempia, mulle nyt koskaan mitään tapahdu. En minä muuten itse itsestäni tällaista tehnyt, olen vahvasti sitä mieltä että minut TUHOTTIIN. Ja kaiken lisäksi KUKAAN ei jaksa keskittyä koko kaksoistuntia, kaikista vähiten Gorillan tunteja. Gorilla isolla, koska se tässä nimenomaisessa tapauksessa on erisnimi. Tartte sitte minkään Eskon tulla vittuilemaan. Vaikka kyllä minä myönnän - myönnän tosiaan, jopa riemumielin myönnän - että Turkka osui Seitsemällä veljeksellään j o h o n k i n. Mihin, se onkin sitten asia Erikseen. (Huomaa vitsi). Kofeiiniriippuvainen minä en ole, nikotiiniriippuvainen korkeintaan eikä välillä tunnu siltäkään. Mutta siitä Turkasta. Se osui. Minä halusin pienenä minkä tahansa pyöräisen ajoneuvon kuljettajaksi ja armeijan, fasistiaikani loppui rumpujen ostoon. Heitin paskaa seinään seitsemäntoista vuotta eikä mitään jäänyt kiinni, osa meni sentään ohi mutta eivät nekään kenenkään naamaan osuneet.

(Pink Floyd - Empty Spaces (live))

Ja se on sillä hyvä.

(Pink Floyd - Sorrow)

Hmph. Päätin tässä n. puolitoista tuntia sitten ottaa elämäntehtäväkseni Pink Floydin bootlegit. Niin. Ei siinä sitte sen kummempia.

(Pink Floyd - Echoes (live))

Perjantai-illasta sen verran että Koskenkorvaa juotiin tai ei oikeastaan ja auto luisui toiseen jäisellä parkkipaikalla.

Kävimmepä tosiaan Tampereella poikain kanssa. En ostanutkaan sataa levyä Zappaa, kuten aiemmin uhosin. Itse asiassa en olisi edes halunnut muuta kuin We're Only in It for the Moneyn mutta kun sitä ei tullut missään vastaan. Kaiken lisäksi mikään näkemäni Zappan levy ei maksanut alle viittätoista euroa. Päädyin sitten ostamaan cd-muotoisina Animalsin ja Wish You Were Heren, joista jälkimmäinen vitutti koska maksoi 9,90 ja seuraavassa laarissa oli vinyylinä tasan yhdeksän euroa. No, voin toki lohduttautua sillä, että ei ole viimeinen kerta kun näin tapahtuu. Onneksi samasta laarista tarttui mukaan Meddle, vuoden -71 orkkispainos vieläpä ihan hyväkuntoisena, hinnalla josta meinasin kysyä myyjältä että oletko karannut jostain kun myyt tätä näin halvalla. Ainoa levy, jota lähdin todella hakemaan messuilta, oli Blues Sectionin. En löytänyt sitä niiden ainoaa pitkäsoittoa mutta löysin jonkun todella tsekkiläisen tuplavinyylin jossa mainostettiin "kahta levyä yhden hinnalla". Kannet eivät aukene, levyt ovat samassa taskussa. Mutta ei se mitään, levy maksoi vitosen, oli täydellisessä kunnossa ja siinä oli Blues Sectionia kuten pitikin, olen siis tyytyväinen. Tyytyväinen olen myös Sen Ja me tehtiin rakkautta- vinyylin, joka oli kansistaan jo hieman väsynyt mutta siitä huolimatta maksoin siitä ilomielin 17 euroa, onhan kyseessä yksi hienoimpia suomalaisia levyjä koskaan. Ellei jopa hienoin, jos suhteutetaan se tekijäporukan ikään. Mikäli minulle ei olla valehdeltu, oli Yari Knuutinen 17-vuotias ja levyn juuret ovat syntyneet jo paria vuotta ennen sen julkaisua. Tyylekästä.

Lähtiessämme jouduimme rautatieteknologian uhreiksi eikä junamme liikahtanut, palasimme linjavaunulla takaisin kotimaahamme. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Jälleen kerran ylitin budjettini. Illalla istuin kirjoituspöytäni ääressä, kuuntelin Pink Floydia & Ja me tehtiin rakkautta ja join punkkua ja koskenkorvaa.

(Don Huonot - Kunhan kuluu viisi vuotta)

Huomenna levymessut Tampereella. Ostan kolme levyä, sitten loppuu rahat ja lopun päivää funktioni on olla Toopakan avecina. Siltähän ei koskaan lopu rahat. Jooppa-joo. Sain ruotsista kutosen. Ja musiikista kympin. Mitäs tänään? Kaljaa? KALJAA? KALJAA!? Kuka maksaa? Missä? Kuka on murhaaja? Murhaaja on tarjoilija. Ajetaanko autolla pitkin teitä ja ollaan sitten ym.? Mansikka uhkasi olla selvänä ja syödä pizzaa huoltoasemalla. Niin, pizzaa huoltoasemalla. Mansikka. Pizzaa. Huoltoasema. Tämä homma alkaa mennä pelottavaksi.

(Epidemia - Onur)

Ja mua kyllä kiinnosta vittu taas yhtään mikään.

(CMX - Lepattajat)