Isä poikkesi poikansa huoneessa. Hän hämmästyi, kun huomasi sängyn
Olevan sijattu ja kaikkien tavaroiden olevan siististi paikoillaan.
Sitten Hän huomasi kirjekuoren pojan tyynyllä.
Sen päälle oli kirjoitettu siistillä käsialalla "Isälle".
Pahoin Ennakkoaavistuksin hän avasi kuoren ja alkoi lukea:
Rakas isä,
Kirjoitan tätä suurella katumuksella ja surulla.
Jouduin karkaamaan naimisiin uuden tyttöystäväni kanssa välttääkseni
suuren murhenäytelmän sinun ja äidin kanssa.
Leena on suuri intohimoni, ja hän on aivan ihana.
Tiedän että te ette olisi hyväksyneet häntä kaikkien lävistysten,
tatuointien ja tiukkojen prätkävaatteiden takia ja koska hän on niin
paljon vanhempi kuin minä.
Mutta tämä ei tapahtunut ainoastaan intohimon vuoksi vaan myös siksi
että hän on raskaana.
Leena sanoo, että meistä tulee tosi onnellisia.
Hänellä on pieni asuntovaunu metsässä ja läjäpäin polttopuita,
tarpeeksi koko talveksi. Meillä on yhteinen unelma saada vielä paljon
lisää lapsia.
Leena on avannut silmäni kohtaamaan todellisuuden, että marihuana ei
todellakaan vahingoita ketään.
Me kasvatamme sitä ja käytämme sitä kauppatavarana saadaksemme muilta
kommuunimme ihmisiltä ruokaa ja niin paljon kokaiinia ja
ekstasia kuin haluamme.
Me rukoilemme, että tiedemiehet vihdoin keksisivät lääkkeen AIDSiin,
jotta Leena parantuisi. Hän on ansainnut sen.
Älä huolehdi isä, minä olen nyt jo 16-vuotias ja tiedän kyllä miten
huolehtia itsestäni.
Tietysti tulen joskus takaisin, ainakin vierailemaan luonanne, jotta
opitte tuntemaan kaikki lapsenlapsenne.
Poikasi Ville
P.S. Isä, mikään ylläolevasta ei ole totta. Olen Tommin luona.
Halusin vain muistuttaa, että elämässä on pahempiakin asioita kuin
koulutodistus, joka on kirjoituspöytäni laatikossa.
Rakastan teitä. Ilmoittele milloin minun on taas turvallista tulla kotiin.
Ville