Kun aurinko laskee taivaanrannan taa
Ja ilta hämärtyä saa
Neonvalot kaupungin syttyy pimeään
Ja kaupunki herää elämään
Puiston penkillä rakastuneet suutelee
Ne sydämensä ääntä kuuntelee
Tunnen kuinka sydän sykkii
Tunnen kuinka kovaa se lyö
Kello kohti keskiyötä kiirii
Ja aika itsensä syö
Kuu kirkas loistaa ja maailma hymyilee
Jossain pieni kujakissa lymyilee
Pienet tähdet tuikkii kuin miljoona kynttilää
Ne laivatkin luotsaa pimeään
Kun kadut sykkii täynnä elämää
Sydän nauraa, kuka toivois enempää
Tunnen kuinka sydän sykkii
Tunnen kuinka kovaa se lyö
Kello kohti keskiyötä kiirii
Ja aika itsensä syö
Kun kello kaksitoista kertaa kumahtaa
Kujakissa piiloonsa livahtaa
Yöt kaupungin on täynnä elämää
Ja nuorten tunteiden värinää
Rakastuneet käsikkäin astelee
Luona porttikäytävän suutelee
Tunnen kuinka sydän sykkii
Tunnen kuinka kovaa se lyö
Kello kohti keskiyötä kiirii
Ja aika itsensä syö