...ja kirjoitin neitokaiselle mielenkiintoisen menneisyyden, joten laitanpas sen tännekkin näytille...
~~Menneisyys~~
Pieni pentu syntyi teollisuusoloissa eräässä laboratoriossa. Sen emo kuoli jo ennen synnytyksen loppua. Naaraspentu ja sen kuusi sisarusta siirrettiin koe-eläimiksi. Suurin osa pennuista kuolisi, sen tiesivät jopa laboratorion eläinlääkärit, ensimmäisen tiikereille annetun adrenaliinipiikin jälkeen. Kuitenkin he kokisivat myös yhden yllätyksen; Ainoan naaraspennun silmät aukenivat jo pennun ollessa puoliviikkoinen. Pennun jalat kantoivat täydellisesti jo kaksiviikkoisena, sen kahden jäljellä olevan veljen kituuttaessa vielä huterillä pikkutassuilla. Pikkuista naaraspentua alettiin kutsua koenimellä "Riivattukoe666", myöhemmin hollantia opiskeleva laborantti antoi tiikerin pennulle kutsumanimen, Vloek. Kaksikuisena pentu oli pienehkö verrattuna veljeensä, joka oli selvinnyt vielä noihin päiviin. Pentujen raidat olivat haaleita ja tutkijat arvelivat niiden häipyvän kokonaan. Vloekin veljelle näin kävikin, mutta Vloek itse sai säilyttää osan tiikerin tuntomerkeistään, muutamien raitojen tullessa täysin mustiksi. Pentuihin tökityt aineet vaikuttivat ja Vloekilla sekä sen veljelle kasvoi siivet ja sarvi/sarvia. Vloek ei enää kestänyt. Aineet olivat tukahduttaneet sen kasvun, sen veljen säkäkorkeuden ollessa lähes 150 senttiä. Nyt kokeiden kautta kehittyneet aivot saisivat vihdoin töitä. Naaras ei jäisi häkkiin loukkuun enää sekunniksikaan!
Yön tullessa Vloekille ja sen tappajaveljelle tuotiin ruokaa. Vloek kuitenkin pääsi luikahtamaan ennen kuin aukko, josta peuranruho tiputettiin, sulkeutui. Sen pieni koko ja kehittyneet lihakset mahdollistivat paon. Ainoa asia, joka oli tiellä, oli siivet. Vloek hyppäsi laboratorion teurastamoon suoraa erään tutkijan kimppuun! Samalla naaraan toinen siipi kuitenkin repeytyi. Tiikeri jatkoi pakoaan kivusta välittämättä ja pääsi vihdoin piha-alueelle. Vloek näki ensimmäistä kertaa auringonlaskun ja punaiseksi värjäytyvät vuoret. Riivattu otus oli päättänyt paeta ja oli juuri hyppäämäisillään aidan yli, kunnes huomasi, että sille rakkainta, aiottiin käyttää aseena sitä vastaan. Sen aineista demonisoitunut, puolen isompi veli liikkui sitä kohti kuin hulluuden valtaamana. Vloek tajusi, että nyt oli tosi kyseessä! Se koitti hypätä aidan yli, mutta turhaan. Veli, jota myös Nanduksi kutsuttiin, hyökkäsi kiinni naaraan jo valmiiksi repaleiseen siipeen. Se riuhtoi siskoaan aikansa, kunnes vasemmasta siivestä olivat jäljellä enää rippeet. Vloek itki. Se tiesi, että voisi paeta vain yhdellä tavalla. Se hyökkäsi kohti veljeään ja paiskasi tämän päin seinää, vahingoittaen Nandua vakavasti. Se katsoi vielä hulluuden täyttämiin silmiin ja pakeni sitten aidan ylitse. Sydän musertuneena se pakeni kohti Fukoka-kaupunkia. Täälä naaras törmäsi tulevaan laumaansa, Lazarus court -klaaniin. Vloek alistettin nopeasti ja se elää edelleen tämän kumman klaanin keskuudessa.
~~Menneisyys~~
Pieni pentu syntyi teollisuusoloissa eräässä laboratoriossa. Sen emo kuoli jo ennen synnytyksen loppua. Naaraspentu ja sen kuusi sisarusta siirrettiin koe-eläimiksi. Suurin osa pennuista kuolisi, sen tiesivät jopa laboratorion eläinlääkärit, ensimmäisen tiikereille annetun adrenaliinipiikin jälkeen. Kuitenkin he kokisivat myös yhden yllätyksen; Ainoan naaraspennun silmät aukenivat jo pennun ollessa puoliviikkoinen. Pennun jalat kantoivat täydellisesti jo kaksiviikkoisena, sen kahden jäljellä olevan veljen kituuttaessa vielä huterillä pikkutassuilla. Pikkuista naaraspentua alettiin kutsua koenimellä "Riivattukoe666", myöhemmin hollantia opiskeleva laborantti antoi tiikerin pennulle kutsumanimen, Vloek. Kaksikuisena pentu oli pienehkö verrattuna veljeensä, joka oli selvinnyt vielä noihin päiviin. Pentujen raidat olivat haaleita ja tutkijat arvelivat niiden häipyvän kokonaan. Vloekin veljelle näin kävikin, mutta Vloek itse sai säilyttää osan tiikerin tuntomerkeistään, muutamien raitojen tullessa täysin mustiksi. Pentuihin tökityt aineet vaikuttivat ja Vloekilla sekä sen veljelle kasvoi siivet ja sarvi/sarvia. Vloek ei enää kestänyt. Aineet olivat tukahduttaneet sen kasvun, sen veljen säkäkorkeuden ollessa lähes 150 senttiä. Nyt kokeiden kautta kehittyneet aivot saisivat vihdoin töitä. Naaras ei jäisi häkkiin loukkuun enää sekunniksikaan!
Yön tullessa Vloekille ja sen tappajaveljelle tuotiin ruokaa. Vloek kuitenkin pääsi luikahtamaan ennen kuin aukko, josta peuranruho tiputettiin, sulkeutui. Sen pieni koko ja kehittyneet lihakset mahdollistivat paon. Ainoa asia, joka oli tiellä, oli siivet. Vloek hyppäsi laboratorion teurastamoon suoraa erään tutkijan kimppuun! Samalla naaraan toinen siipi kuitenkin repeytyi. Tiikeri jatkoi pakoaan kivusta välittämättä ja pääsi vihdoin piha-alueelle. Vloek näki ensimmäistä kertaa auringonlaskun ja punaiseksi värjäytyvät vuoret. Riivattu otus oli päättänyt paeta ja oli juuri hyppäämäisillään aidan yli, kunnes huomasi, että sille rakkainta, aiottiin käyttää aseena sitä vastaan. Sen aineista demonisoitunut, puolen isompi veli liikkui sitä kohti kuin hulluuden valtaamana. Vloek tajusi, että nyt oli tosi kyseessä! Se koitti hypätä aidan yli, mutta turhaan. Veli, jota myös Nanduksi kutsuttiin, hyökkäsi kiinni naaraan jo valmiiksi repaleiseen siipeen. Se riuhtoi siskoaan aikansa, kunnes vasemmasta siivestä olivat jäljellä enää rippeet. Vloek itki. Se tiesi, että voisi paeta vain yhdellä tavalla. Se hyökkäsi kohti veljeään ja paiskasi tämän päin seinää, vahingoittaen Nandua vakavasti. Se katsoi vielä hulluuden täyttämiin silmiin ja pakeni sitten aidan ylitse. Sydän musertuneena se pakeni kohti Fukoka-kaupunkia. Täälä naaras törmäsi tulevaan laumaansa, Lazarus court -klaaniin. Vloek alistettin nopeasti ja se elää edelleen tämän kumman klaanin keskuudessa.