IRC-Galleria

Lomalomalomalomalomalomaloma! Viimeinen konsertti tänään. Sitten Tukholmaan joululahjaostoksille, jee. :) Ja tietokonekin kuulemma on saatu toimimaan, että hyvinhän tämä alkaa taas sujua, heh..

Nyt pitää osata rentoutua ennen ensi kevään rytinää. Pääsykokeet, solistikonsertti, lopputyö ja C-tutkinto. Ahistaa jo valmiiksi. :D Noh, eipä se mittään. Nyt joulun viettoon ja basso saa jäädä hetkeksi nurkkaan... Jee!

Hö, tietokone sano ittensä irti. Ei mene virta päälle vaikka mitä on yrittäny. Voi hanuri. Onkohan se sitten uuden koneen hankinta edessä. Nooh, toisaalta, pärjäähän sitä ilmankin kun ei muutenkaan kerkiä edes kotona käymään... Ärsyttävää vaan!

Rupeen soittamaan pasuunaa. Oon selkeesti luonnonlahjakkuus kun tuli niin kova ääni ettei kuulemma edes Akatemialla osa saa sellaista. :D Noh, eiköhän se riitä että toinen soittaa torvea. Mut hauska vekotin se oli kyl...

Niijoo, kylmyys on hanurista taasen. :(

Jaahas. Lauantaina lähtö pohojoseen. Sanon aina että Lappiin, mutta ehkä Kuhmo ei vielä ole ihan Lappia. :D Hui, pitää pukea bassolle lämpimää päälle.. Voip olla että kahdeksan tuntia bussissa on kaukana loisteliaasta kiertue-elämästä, heh...

Söin justiinsa paketillisen kalapuikkoja... oon läski! :D

Tänään satoi räntää. Yäk. Ja mie ku aattelin että Tukholmassa oli kylmä..
Ja sitte eräät tarkenee Amsterdamissa pelkässä t-paidassa. Hö. Ikäväki.

Mut ensi viikolla on kuulemma yksi päivä syyslomaa, jei! Jos vaikka lötköttäis pyjamassa sen päivän...

Pitää hehkuttaa! Pääsin solistiksi! Soitan Koussevitzkyn kontrabassokonserttoa orkesterin solistina ensi vuoden alussa. Näköjään kaikki reenaaminen tuottaa tulosta! Jes! *hihhuloi*

Tänään piti lähteä Tallinnaan isän ja serkun kanssa. Ensinnäkin serkku nukkui pommiin ja joutui tulemaan terminaaliin taksilla viime tingassa. Noh. Kerkesi kuitenkin. Miulla meni muuten ihan nappiin mutta passi jäi kotiin. Et en sitte lähteny. Voi isä parkaa, järjestää meille yhteistä aikaa, maksaa matkat ja kaikki. Tuli tosi huono mieli sen puolesta. :/
Revin vielä toisenkin kuudelta ylös sen takia että miun piti olla laivassa kahdeksalta. Ihan turhaan sit. Voi kakka.

Noh, ainakin miulla on nyt sitten historiallinen vapaapäivä pitkästä aikaa. Jaa-a, mitähän sitä tekis.. :)

Ihan outoa kun pojat ei ole täällä enää.. Kun tulin kotiin tänään, ryntäsin antamaan niille ruokaa ja tajusin ettei niitä ole enää. Huh. Yöllä olin kuulemma mutissut unissani siitä miten niille pitää antaa heinää. Noh, kaippa tähän tottuu. Parempi näin kuitenkin.. *sigh*

Mitähän tähän viikkoon. Kappas, orkesteria joka päivälle. "Jee!" Just ja just muistaa mitä biisejä on missäkin poppoossa menossa.. Schumann, Schubert, mitä näitä nyt on.... MorJENS!

Nii! Ja kyllä bassossa on enemmän munaa sano pasuunistit mitä tahansa. Perskele. Vaiks on niissäkin ihan kivoja yksilöitä heh. :>

Vissiin nukkumaan, vähän väsynyttä... Että jaksaa sitä Schuma...eiku Schubertia. Tai itseasiassa molempia. ->

Pojat lähtevät huomenna uuteen kotiin. Toivottavasti niistä pidetään hyvää huolta.. Ainakin vaikutti ihan asialliselta perheeltä.. Sniff. Tulee ikävä. Paipai~ *menee rutistamaan Amia ja Wolfia* Hassut on ihan ihmeissään kun meikäläinen vaan vollottaa. :P

Minä olen tyttö, joka potkaistiin pois kotoaan, koska tunnustin äidilleni olevani lesbo.

Minä olen prostituoitu, joka työskentelee kaduilla, koska kukaan ei ota töihin transseksuaalista naista.

Minä olen sisar, joka puolustaa homoveljeään piinallisten, kyynelten täyttämien öiden läpi.

Me olemme vanhemmat, jotka hautasivat tyttärensä kauan ennen hänen aikaansa.

Minä olen mies, joka kuoli yksin sairaalassa, koska kumppaniani, jonka kanssa olin ollut kaksikymmentäseitsemän vuotta, ei päästetty huoneeseen.

Minä olen ottolapsi, joka herää painajaisiin, joissa minut viedään pois kahden isäni luota, jotka ovat ainoa rakastava perhe, joka minulla on ikinä ollut. Toivon, että he voisivat adoptoida minut.

Minä olen yksi onnekkaista, luulisin. Selvisin hyökkäyksestä, joka jätti minut koomaan kolmeksi viikoksi ja vain vuoden päästä pystyn luultavasti kävelemään taas.

Minä en ole yksi onnekkaista. Tapoin itseni vain viikkoja ennen lukiosta valmistumista. Taakka oli yksinkertaisesti liian raskas kantaa.

Me olemme pari, jotka saivat kiinteistönvälittäjän kannoilleen, kun hän sai selville, että halusimme vuokrata yksimakuuhuoneisen asunnon kahdelle miehelle.

Minä olen henkilö, joka ei ikinä tiedä kumpaa vessaa minun pitäisi käyttää, jos haluan välttää henkilökunnan kutsumisen paikalle.

Minä olen äiti, joka ei saa edes tavata synnyttämiäni, hoitamiani ja kasvattamiani lapsia. Tuomioistuin sanoo, että olen epäsopiva äidiksi, koska asun nykyään toisen naisen kanssa.

Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jonka tukijärjestelmä yhtäkkiä viileni ja etääntyi saatuaan selville pahoinpitelevän kumppanini olevan myös nainen.

Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jolla ei ole tukijärjestelmää, jonka puoleen kääntyä, koska olen miespuolinen.

Minä olen isä, joka ei ole koskaan halannut poikaansa, koska minut kasvatettiin pelkäämään kiintymyksen osoittamista toisia miehiä kohtaan.

Minä olen kotitalousopettaja, joka halusi aina opettaa liikuntaa, kunnes kuuli vain lesbojen tekevän sitä.

Minä olen mies, joka kuoli lääkärien lakattua hoitamasta minua heti, kun he saivat selville minun olevan transseksuaali.

Minä olen henkilö, joka tuntee syyllisyyttä, koska uskoisin voivani olla paljon parempi ihminen, jos minun ei aina tarvitsisi välittää yhteiskunnan minua kohtaan osoittamasta vihasta.

Minä olen mies, joka lakkasi käymästä kirkossa, ei koska en usko, vaan koska sen ovet suljettiin minun kaltaisiltani.

Minä olen henkilö, jonka täytyy piilotella sitä, mitä tämä maailma tarvitsee eniten: rakkautta.

Ole kiltti ja postita tämä edelleen, jos uskot homofobian olevan väärin.