IRC-Galleria

Meni läskiksi pää
lällällää.

LISÄÄ TÄMÄ PÄIVÄKIRJAASI NIIN VUODESTA 2010 TULEE IKIMUISTOINEN!
Mitä biisiä kuuntelit viimeksi? - LET MII SII JUU STRIPD DAUN TU THÖ BOUN. Tosin tällä kertaa ihan Deppareitten versioo.
Missä muilla sivustoilla sinulla on kuvia, kuin täällä? - No varmaan vähän vaikka missä on minusta edes yksi käyttäjäkuva, mutta FB:ssä on silleen enemmän.
Tahtoisitko asioiden olevan kuin ennen? - Nääh, näillä mennään!
Vihaatko ketään? - Vain hetkellisesti toisinaan. Sehän on tunne, roit?
Kello 04.00, kännykkäsi soi. Kuka soittaa? - Ihan kuka tahansa, jolla on tarpeeksi alkoholia verenkierrossaan :]
Onko joku jota et koskaan unohda? - Penis. On.
Onko joku joka ei pidä sinusta? - No mikä ettei!
Milloin olit täysin onnellinen elämässäsi? - No ehkä sisäinen pörröinen eläimeni kehräsi tyytyväisenä jossain toissapäivän ja eilisen välillä :]
Tietääkö kukaan muu salasanaasi? - Mä en anna.
Viime yönä, nukahditko hymy huulillasi? - No enpä oikeastaan, enemmänkin jännittyneenä kauttaaltaan. Toi ilmatäytteinen patja ei oikein oo hyvä :<
Tuleeko tästä viikonlopusta hyvä? - Veikkaisin, että sekä ja sekä ei. Sikiö.
Mikä oli päivän paras hetki? - Se, kun sain ruokaa n__n
Odotatko tällä hetkellä mitään? - Odotan, että saisin lisää ruokaa :<
Millainen isä sinulla on? - Hämmentynyt isi.
Mikä oli viimeisin ilonaiheesi? - Etten tyriny eilen enkä ees tartuttanut itseeni krapulaa!
Mitä yhteistä sinussa ja äidissäsi on? - Molemmat ovat hieman pelokkaita ja... öö? TYKÄTÄÄN SYYÄ!
Kenet näit ensimmäisenä tänä aamuna? - Janoszin.
Seurusteleeko suurin osa kavereistasi? - No höö, ei kai nyt niin älyttömän moni.
Onko sinulla mitään ruoka-allergiaa? - Eipäs, olin joskus kalalle allerginen, mutten nykyään

OLIKO TUO ALLERGIAKYSYMYS OIKEASTI JÄTETTY VIIMEISEKSI? Hö.

Tänään kai peiton alla pimeydessä, varsin sekavin tuntein pienensuuressa yksinäisyydessäni iski päähän ajatus.

Maailmassa on aina subjekteja ja objekteja. Ilman subjektia ei ole objektia ja vice versa. Asian selittämisen helpottamiseksi nyt on kuitenkin kyse pelkästään asunnostani ja minun asumisesta siellä.

Minä olen siis asunnon ainoa subjekti, kun olen yksin. Asunto on objektien kokonaisuus, kaikki, mikä asunnossa muuttuu, on yleensä minun tekemiseni aikaansaannosta. Jos kaadan vettä parketille ja vähän ajan päästä parketti alkaa kupruilla, näkee siitä, että minä elän asunnossani. Minun olemassaoloni on siis riippuvainen siitä, pystynkö vaikuttamaan objekteihin.

Mietitään asiaa toisinpäin. Jos minua ei yhtäkkiä ole, jos kuolen. Ruumiini voi olla vielä olemassa, mutta se ei enää ole subjekti, vaan objekti. Kukaan ei tee silloin asunnossa mitään, silloin ei siis ole yhtään subjektia. Väärin. Sillä myös niiden subjektien lisäksi, jotka osaavat jollain tasolla itse säädellä vaikutustaan objekteihin, on myös joukko niitä subjekteja, jotka muotoutuvat vasta monen syy-seurauksen jälkeen subjekteiksi. Eroosio, maatuminen yms. Näitä nimitän tässä nyt yhteisesti ajaksi, sillä niiden tapahtuminen ei koskaan lopu. Minun kuollut ruumis, aika alkaa varsin nopeasti vaikuttaa siihenkin.

Ihmisen ja ajan olemassaolot kisaavat toisiaan vasten. Minä siivoan, tai vaikka en edes siivoaisi, käytän huonekaluja ja pyyhin niistä siten pois pölyä, joka taas on ajan vaikutusta objektetiin, huonekaluun. Aika kuitenkin muuttaa myös minua. Vanhenen koko ajan. Olen siis ajan silmissä vain objekti. Jos haluan olla olemassa, minun on siis jollain tavalla vaikuttettava objekteihin, vaikka tiedän, että jossain vaiheessa aika tekee minusta kuolleen, ikuisen objektin. Ennen sitä uhmaan kuitenkin ajan hammasta, teen kaikkea, välttelen kuolemaa, ehkä jopa vanhenemista.

Se, mihin tässä pyrin, on itsellekin vähän auki. Ehkä joku tarttuu tähän, ajattelee itse ja ehkä sillä tavalla eheyttää tätä ajatusta. Ehkä en koskaan saa tietää.

Hmm, no tähänki kävis useempikin, mutta:

Hyvät kansalaiset / bästa medborgarenönnönnöö.
Olen päättänyt yrittää tätä. Aion postata kaiken, mitä minun pitääkin. Saa nähdä.

Hmm, tästä en oo ihan nyt täysin varma, mutta tämä taisi ehkä olla ennen Gorillazia. Ultra Bra oli kans kova juttu ihan mukulana, mutta sanotaan nyt että tämä:



(Kyllä, se on t.A.T.u.)

En tiedä.

Puut riisuuntuvat silmieni edessä, mutta silmäni ovat nauliintuneina näyttöön. Aina välillä kurkistelen. Puut näyttävät loukkaantuneen.

Juteltiin Jannen kanssa kemiasta ja siitä, mikä on raskain alkuaine:


Milla sanoo (20:08):
"Transuraaneja eli uraania raskaampia ns. superraskaita alkuaineita ei esiinny luonnossa mutta niitä pystytään valmistamaan keinotekoisesti..."

Janne sanoo (20:08):
urea on aika raskasta krapula-aamuna


HA, IN YOUR FACE, SCIENCE DUDES!

Jos nyt koputtaisit ovelleni, en ehkä edes kuulisi.

...on hyvä albumi, mutta sitäpä ei oikeasti kirjoitettakaan ihan noin.

Sain isältä Tallinnan tuliaisina pullon giniä ja 50 ml:n pullon baileysia <3

Ja tänäänhän ollaan jo voiton puolella tässä viikossa.

"Pakko ottaa."
Muttei tänään.