Todella rankka viikko. Ensi sairaana, mutta ei pahin asia.
Viikon kauhein asia: kuulla huhuna parhaan kaverin kuolleen & torstaina selviää kaverin facebook sivulla asian olevan totta.
Kuollut viime viikonloppuna(14.5), eikä tietoakaan miten.
Kun ei tiedä keltä kysyisi asiasta.
Kuka voisi selvittää asiaa, mitä tapahtunut, eikä tietoa milloin hautajaiset. Saako niihin mennä, vai haluaako perhe suvun vain paikalle..
Yrittää pakoilla asiaa, olla miettimättä asiaa, jottei itkisi koko aikaa.
Ettei tarvitsisi hyväksyä sen olevan totta.
Töistäkin olisi saanut lähteä kesken päivää, mutta ei kehdannut jättää toisia pulaan..Varsinkin kun viikonloppu alkamassa.
Itkua yrittäessä pidellä.
Paha olo koko ajan.
Tuntuu ettei saisi tuntea näin. Perheellä varmasti pahempi olo & ehkä tyttöystävälläkin(?). Tietoa onko olleet enää edes yhdessä.
Kauheaa varmaan perheelle ainoan lapsen kuolema, sekä ettei jäänyt lapsenlapsiakaan jälkeen...
Huono omatunto, ettei pidetty niin paljon yhteyttä loppuaikana. Toisaalta kummallakin kiireitä töissä..Hänellä enimmäkseen.
Menee vielä varmasti kauan, ennenkuin itkeminen loppuu &paha olo helpottaa.
Kaipaus jää. Kaduttamaan moni asiakin, vaikka ne ehditty jo selvittää.
Toivottavasti ei kärsinyt..
Samia muistaen..<3