Kun en ollut nähnyt sinua, olin ilman sitä tärkeintä.
Kun en ollut tuntenut sinua, olin ilman sitä turvallisuutta.
Kun en ollut jutellut sinulle, olin ilman sitä varmuutta.
Nyt kun olen nähnyt sinut, on minulla se tärkein.
Nyt kun olen tuntenut sinut, on minulla se turvallisuus.
Nyt kun olen jutellut sinulle, on minulla se varmuus,
varmuus siitä, etten koskaan tule olemaan arvoisesi.
Etten koskaan saa olla sen minulle kaikista tärkeimmän kanssa,
tai edes saa olla tärkeytesi.
Etten saa koskaan tuntea oloani turvalliseksi.
En saa ikinä olla varma siitä, mista haluaisin olla kaikista varmin.
Kunpa pääsisin ajassa taakse päin.
Kun kaikki oli vielä hyvin, kun kaikki ei ollut levinnyt käsiin,
kuin nyt.
Oli minulla silloin kaikki mitä tarvitsin. Nyt minulla ei ole enää mitään.
Minulla ei ole enää sinua.
Miten tästä tulikin tälläistä. Ensin sanoo kaikenlaista,
toisekseen sanoo ettei tarkoittanutkaan mitä sanoi ja kolmanneksi,
ei tiedä sittenkään tarkoittiko vaiko ei.
Tämän takia se on aina hankalaa. Tunteet pyörii kuin
vuoristorata ja se menee lujaa. Minkä takia ihmistä kohdellaan näin?
Kuin olisi mitätön tunteeton, kuin turha esine jota heitellään pitkin seiniä,
mutta se ei rikkoudukaan. Elämän kolhut kestää, mutta se ei ole
aina niin yksinkertaista. Loppujen lopuksi se esinekin menee rikki,
eikä sitä saa koskaan enää korjatuksi. Palaset lentävät roskiin, eikä niitä
enää sen jälkeen näe. Tuleeko vielä hyviä aikoja välillemme?
Niitä niin kaipaisin. Kuin ennenkin. Sanoin mitä tahansa, olit se joka jaksoi
kuunnella. Se, joka ei ollut kuin piittaamaton typerys vaan jaksoit lohduttaa minua.
Sait minut tuntemaan itseni joksikin tärkeäksi. Ajattelin jopa, että olisin
voinut kuulua vielä jonain päivänä elämääsi, mutta sekin oli typerää
toiveajattelua. Ehkä ajattelenkin, että en selviä ilman sinua, mutta mitä se
sinua liikuttaa. Tiedän että en ansaitse sinua.
On muuten hieman angstisia juttuja täällä näin xDD Ei oikeesti repeilin kunnolla xDDDDDDDDDDD