IRC-Galleria

no joo siis lupailin et kirjottaisin jostai painajaisist, mut viime yö oli tylsä.

Laitan siis tänne klassikon, jonka suht monet kaverit kuullu jo:

Eli homman nimi on se, et oon dokkari-kuvausryhmäs, ja me tehään vanhast aikoinaan pyörineest reality sarjast juttua.

Siit ohjelmast pari sanaa ensin, eli sitä tehtiin isos kartanos, osbournesin tyyliin. Kartano nykyään vanha & raihnanen, ikkunat mäsät yms. yms.

Ja illal ku oltii pistämäs kamoja kasaan ja häivyttiin, niin menin vaa himaa. Kotiovel tajusin et fuck, meittin avaimet on pienes kameralaukus joka jäi arvaatte minne? kuvauspaikalle...

Eli meitti sit lähtee iltalenkille. Jostai syyst tää mesta on juoksumatkan pääs. (se on uni, ok?)

Siel ovel mietin et fucking ovi on lukos siin kartanoski. No se on vanha se ovi, joten mitä minä teen?
Taklaan sen auki, totta kai. :)

Ovi aukes helposti, ja siit syntyny melu kaiku koko rakennuksen läpi ja tuli takas mun luo muutaman kerran, karmivan kumeana ja tyhjänä.

Näen heti sen kamera laukun sivupöydäl tai lipastol, en muista, ja siin on kans kukkaruukku.
Nappaan sen kameralaukun ja totean et, juups, munhan se on. No joo käännyn ympäri, ja yritän avata ulko-oven. Sen jonka taklasin just auki. sen joka OLI auki. saranat paskana.

joka OLI auki

Nyt pelotti iha vitusti, ja käännyin vaistomaisesti ympäri kattoo ettei mikää vaaninu mua. Ei vaaninu.
Mut ku mä käännyin takas ovee kohti, kuulin kuiskauksen omasen äänen yläpuolelta. Yläkerrasta.
Ja mua pelotti enemmän. Ovi oli jumiutunu kiinni, miten, sitä en tiiä, mut jumissa se oli. Muistin ikkunan oven vieres, jonka saa helposti auki sisäpuolelta. menin sen luo ja aioin avata sen ku kuulin saman äänen taas. Halvaannuin kauhusta ku huomasin sen tulevan kauempaa. Kauempaa tarkotti lähempänä portaita alakertaan.

alakertaan jossa mä ite olin.

alakertaan josta ei pääse pois kuin ikkunasta.

Mut olin liian halvaantunu kauhusta avatakseni sitä ikkunaa. Kattelin sitte käytävää pitkin kierreportaita kohti ja odotin näkeväni jotai hirveetä tyyliin ryömimäs portaita alas, mut en nähny mitään. Vielä.

Se kuiskaava ääni jatko kuulumist, ja se oli, näin veikkaisin, jo ihan portaikon yläpuolel. Mä kuulin kuiskauksen lomas askelii. raskaita, toinen jalka ilmeisesti raahas hieman maata.

Niiden kierreportaiden keskel oli hieman yli metrin paksunen pylväs, jota portaat kiersi ympäri. Jos joku sielt kävelis alas, se ehtis pylvään taakse ennen ku näkisin naaman. Sit näin miten mutainen tai verinen, pimeässä ei näe hyvin, saapas astui ylimmälle portaalle. Sit seuraava askelma seuraavalle jalalle, hitaasti ku kovissa kivuissa olis kävelly, se jatko kulkua. Näin sen selän, ennen ku se meni sen pylvään taakse. Ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen se tuli pylvään toiselt puolelt näkyviin, ja katto mua suoraan silmiin. Tyhjil silmäkuopilla, ja suu hieman raollaan. Se kuiski jatkuvasti jotai, kovaan ääneen.



Täs vaihees pakotin itteni hereille. Enpä nukkunu enää sinä yönä. :D Mut veikkaisin et koska en oo nähny mitää jännää nyt muutamaan yöhön nii tänä yönä ois jotai uutta edes, jos se on hyvä, kirjotan tänne.

Öitä kansalle.

Eli palasin takas galleriaan. Haha. pysyin pois melkein vuoden.

Mul ois suunnitelmis kirjotella päiväkirjaanki jotai joskus, tyylii mehevimmät painajaiset mitä näen tms. mut voipi olla etten jaksa kuitenskaa.

Anyway toivottavasti vihakommentteja tulee vähemmän nyt.