IRC-Galleria

Noh kai tähän uuteen galleriaan tottuu, mutta veikkaisin että kävijämäärä saattanee hiukan heilahtaa. Ensin vanhat menee pois ja sitten lapsia liittyy kasoittain. Nojaa, kaikki kehittyy.

päiväkirjahan tämä on, joten lisäänkin siis vielä jotain jota päiväkirjaan vois laittaa. Jotain omaa.

huomisest tulee kyl oikeesti niin paska päivä ett huhhuh
aamulla meen verikokeeseen, ja koulu alkaa 11:45, eli en voita mitään. Sit pääsen puol kolme ja meen vetää kitarakerhoo auroran kappelille. Sit ehk jätän iskon väliin riippuen huomisen fiiliksistä. Sit himaan siivoomaan keittiö ja tekeen ruokaa. Ja lopulta yksin omaan huoneen nurkkaan dataamaan ja kertomaan ihmisille miten on ollu mahtava päivä

Ihmiskunta on kehittynyt pitkälle primitiivisestä muodostaan, jonka tarkoituksena on selviytyä hengissä kuolemaan asti. Nykyään sitä ei edes huomaa, miten väki yrittää omalla tavallaan selviytyä. Tietenkin kehitysmaissa on hieman eri tavalla, mutta katso nyt tuota kaduntallaajaa, se varmaan ajattelee seuraavaa palkkaansa, tai perjantain deittiä (jos on sinkku) tai baari-iltaa (jos on naimisissa). Sitä voisi kutsua selviytymisvieetiksi, koska palkkaa miettivä mies ajattelee miten selviää seuraavaan palkkaan asti, deittiä halajava haluaa jatkaa sukua, se on kaikilla miehillä siinä yhdessä y-kromosomissa. Ja se joka ajattelee baari-iltaa haluaa ehkä sosialisoitua lisää, taikka peräti unohtaa surunsa.

Tämä on ihan normaalia selviytymisen tarvetta.

Miksi ihmisellä on rahkeita itsemurhaan? En ymmärrä käsitettä. Eihän se geeneissä voi olla, kun hiiliperäiset organismit ovat kehittyneet selviytymistä ajatellen. Miksi ihmisen pitäisi tappaa itsensä? Unohtaakseen? Ei. Se ei ole unohtamista, se on torjumista. Unohtaa voi muillakin tavoilla, ja elää asioiden ohi ajatellen niiden olevan vain yksi pieni pala omaa elämänkaarta. Mutta tämä ei vastaa kysymykseen, miksi ihmiset tappavat itseään. Kehityksellä ei ole selvää selitystä tälle, eikä edes hetken mielijohteesta tehdyille itsemurhille, kun aivojen ei pitäisi toimia niin, että pieni tai suuri stressi ajaa itsariin.

Tulin siis ajatelleeksi että jospa aivot eivät halua lisää fyysistä tai henkistä tuskaa, ja käskevät kehoa tuhoamaan itsensä. Se on selvin ja parhain selitys tälle ilmiölle. Sotavanki haluaa ehkä kuolla, ettei saisi enää nähdä ystäviensä kärsivän, tai ei halua enää itse kärsiä.

Mä en halua kärsiä, mutta eihän kärsimys musta ulospäin näy. Jos näet mut tuolla kadulla enkä näytä iloiselta, se ei ole siksi että olen vain perussuomalainen, vaan siksi että olen oikeasti surullinen. Jos hymyilen, SAATAN tarkoittaa sitä.

Kuka haluaa kärsiä?

iha paska uni. Menin nukkumaan neljän maissa viime yönä, ja näin iha paskamaista unta. Tai siis sellane jost herää et olipas tosi tyhmää. Pilas yön oikeen. :D

No siis unessa osasin lentää, mut sit ku yritin käyttää tätä taitoa, niin joku nappas aina jalasta kiinni ja veti mut alas. Koko unen ajan mä sit etin paikkaa jos vois lentää ylös ilman et joku tarraa kiinni.

Löysin sit ovettoman ja ikkunattoman huoneen. :D Siis löysin itteni sen sisältä, en tiiä miten, se vaa tapahtu, ja ku yritin lentää, niin TAAS joku pälli nappas mua jalasta. Katoin kuka se oli, nii oli mun amismaikka ja sano: "Miks sä manne vaihoit lukioon? Amiksesta pääsis pitemmälle!"

Ja mä heräsin, sillai "WUT"




en enää koskaan nuku

no joo siis lupailin et kirjottaisin jostai painajaisist, mut viime yö oli tylsä.

Laitan siis tänne klassikon, jonka suht monet kaverit kuullu jo:

Eli homman nimi on se, et oon dokkari-kuvausryhmäs, ja me tehään vanhast aikoinaan pyörineest reality sarjast juttua.

Siit ohjelmast pari sanaa ensin, eli sitä tehtiin isos kartanos, osbournesin tyyliin. Kartano nykyään vanha & raihnanen, ikkunat mäsät yms. yms.

Ja illal ku oltii pistämäs kamoja kasaan ja häivyttiin, niin menin vaa himaa. Kotiovel tajusin et fuck, meittin avaimet on pienes kameralaukus joka jäi arvaatte minne? kuvauspaikalle...

Eli meitti sit lähtee iltalenkille. Jostai syyst tää mesta on juoksumatkan pääs. (se on uni, ok?)

Siel ovel mietin et fucking ovi on lukos siin kartanoski. No se on vanha se ovi, joten mitä minä teen?
Taklaan sen auki, totta kai. :)

Ovi aukes helposti, ja siit syntyny melu kaiku koko rakennuksen läpi ja tuli takas mun luo muutaman kerran, karmivan kumeana ja tyhjänä.

Näen heti sen kamera laukun sivupöydäl tai lipastol, en muista, ja siin on kans kukkaruukku.
Nappaan sen kameralaukun ja totean et, juups, munhan se on. No joo käännyn ympäri, ja yritän avata ulko-oven. Sen jonka taklasin just auki. sen joka OLI auki. saranat paskana.

joka OLI auki

Nyt pelotti iha vitusti, ja käännyin vaistomaisesti ympäri kattoo ettei mikää vaaninu mua. Ei vaaninu.
Mut ku mä käännyin takas ovee kohti, kuulin kuiskauksen omasen äänen yläpuolelta. Yläkerrasta.
Ja mua pelotti enemmän. Ovi oli jumiutunu kiinni, miten, sitä en tiiä, mut jumissa se oli. Muistin ikkunan oven vieres, jonka saa helposti auki sisäpuolelta. menin sen luo ja aioin avata sen ku kuulin saman äänen taas. Halvaannuin kauhusta ku huomasin sen tulevan kauempaa. Kauempaa tarkotti lähempänä portaita alakertaan.

alakertaan jossa mä ite olin.

alakertaan josta ei pääse pois kuin ikkunasta.

Mut olin liian halvaantunu kauhusta avatakseni sitä ikkunaa. Kattelin sitte käytävää pitkin kierreportaita kohti ja odotin näkeväni jotai hirveetä tyyliin ryömimäs portaita alas, mut en nähny mitään. Vielä.

Se kuiskaava ääni jatko kuulumist, ja se oli, näin veikkaisin, jo ihan portaikon yläpuolel. Mä kuulin kuiskauksen lomas askelii. raskaita, toinen jalka ilmeisesti raahas hieman maata.

Niiden kierreportaiden keskel oli hieman yli metrin paksunen pylväs, jota portaat kiersi ympäri. Jos joku sielt kävelis alas, se ehtis pylvään taakse ennen ku näkisin naaman. Sit näin miten mutainen tai verinen, pimeässä ei näe hyvin, saapas astui ylimmälle portaalle. Sit seuraava askelma seuraavalle jalalle, hitaasti ku kovissa kivuissa olis kävelly, se jatko kulkua. Näin sen selän, ennen ku se meni sen pylvään taakse. Ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen se tuli pylvään toiselt puolelt näkyviin, ja katto mua suoraan silmiin. Tyhjil silmäkuopilla, ja suu hieman raollaan. Se kuiski jatkuvasti jotai, kovaan ääneen.



Täs vaihees pakotin itteni hereille. Enpä nukkunu enää sinä yönä. :D Mut veikkaisin et koska en oo nähny mitää jännää nyt muutamaan yöhön nii tänä yönä ois jotai uutta edes, jos se on hyvä, kirjotan tänne.

Öitä kansalle.

Eli palasin takas galleriaan. Haha. pysyin pois melkein vuoden.

Mul ois suunnitelmis kirjotella päiväkirjaanki jotai joskus, tyylii mehevimmät painajaiset mitä näen tms. mut voipi olla etten jaksa kuitenskaa.

Anyway toivottavasti vihakommentteja tulee vähemmän nyt.