Niin kovin kaunista,
Valo leikkii hiuksilla
Ja meren suolasta vielä jälkiä iholla.
Minä tiedän, että kauneus saattaa järjen sumentaa,
Eikä jalat kanna pakoon, vaikka kuinka komentaa.
Sinä katselit taivasta hetken ja sanoit, ettei ne kaipaa meitä.
Tähän olis ihana nukahtaa.
Minä sormella kirjoitin selkääsi lauseen
Ja toivoin, että sen korvaani kuiskaat,
Ja hetkessä muun voin unohtaa.
Kuka tätä rantaa keinuttaa?
Hiekan seassa
Katkenneita kaisloja
Kuin valkokankaalla.
Tää hetki tuntuu aidolta.
Minä tiedän, että kauneus saattaa järjen sumentaa,
Eikä jalat kanna pakoon, vaikka kuinka komentaa.
Ei haittaa, vaikka kauneutesi järjen sumentaa.
Ei haittaa nyt, kun vihdoin jää sun untas valvomaan.
Sinä katselit taivasta hetken ja sanoit, ettei ne kaipaa meitä.
Tähän olis ihana nukahtaa.
Minä sormella kirjoitin selkääsi lauseen
Ja toivoin, että sen korvaani kuiskaat.
Hetkessä muun voin unohtaa.