IRC-Galleria

Mitäs tässä on sattunutkaan sitten viime näpyttelyiden?

No A-tuomarin paperit tuli joskus lokakuun alussa muistaakseni. 2. Dan tuli suoritettua 18.2.2006. Eli ei mitään kovin kummosta.

Dan-kokeen jälkeen alkoi vasen polvi (tähystetty 2002) turvota pikkuhiljaa ja se oli jotakuinkin hurjan näköinen tiistaina. Maanantaina varasin ajan urheilulääkärille keskiviikoksi. Eilen sitten kävin vastaanotolla. Huojennus on melkoinen kun ajattelee, että yksi mahdollisuus olisi ollut uusi tähystysleikkaus ja 3 kk:n saikku - no thanks! Tuomiona oli että se on rasitustulehdusta. Aikansa sitä polvea väänneltyään tohtoritäti totesi että sieltä voisi vähän painetta laskea ja laittaa tulehdusta poistavaa kortisonia tilalle.

Vaikka tiedän miltä injektio niveleen tuntuu (vasemman käden keskisormen 2.nivel, vasen kyynärpää ja leukanivel saaneet kortisonia), niin ei siihen näköjään koskaan totu. Pahinta oli nivelnesteen poisto - 6 ml tuli vielä ihan ok, mutta sitten alkoi tuntua selvästi imun aiheuttama alipaine ja se ei ole kivaa... Kysyin että onko sitä pakko imeä ruiskulla, eikö sen voisi vaan antaa tulla itsekseen - ei kuulemma voi, kestää liian kauan tohtoritädin mielestä. No hän kuitenkin päätti ettei kiusaa mua enempää ja laittoi sitten 4 ml kortisonia tilalle. Ja taas sattui.

Mietin tänä aamuna että mikähän nyt on vialla kun kyynärvarsien lihakset oli jumissa ja kipeät. Oikeasti kesti muutama hetki tajuta että mä olin sitten eilen puristanut henkeni kaupalla hoitopöydän reunoja... ;)

No nyt on sitten loppuviikolta lenkit kielletty koiruuden kanssa ja kuukauden verran pitäisi olla poissa treeneistä. Elämä on!

Hapsu on Lenkki koiran kanssa oli onnistunut.
pikkuhiljaa oppinut miten hussen kanssa ollan lenkillä - ei jäädä snifuamaan joka paikkaan, vaan mennään nätisti eteenpäin ja liikutaan. Samoin ohittamiset menevät nykyään varsin mallikkaasti. Irlisten kanssa näköjään pitää olla vaan kärsivällinen.

Muutenkin olo jotensakin piristyi lenkillä. Olen todellakin varmaan outo tyyppi, koska en "lataudu" samalla tavoin kuin muut. Kun muut kaipaavat aurinkoista päivää, minä kaipaan sadetta. Kun muut pitävät keväästä, minä nautin syksystä. Oikeasti.

Ei ole upeampia ja hienompia kokemuksia kuin seistä ensimmäisen syysmyräkän aikana järven tai meren rannalla ja katsoa kun meri kiehuu. Tai kun lokakuussa lehdet ovat kellastuneet ja on ensimmäinen kuulaan kirkas syyspäivä. Kaikki ne värit ja syksyn kirpeä tuoksu. Mieletöntä. Puhumattakaan siitä kun lehdet ovat jo pudonneet, mutta lunta ei vielä ole maassa. Lohduttoman kaunista.

"Hyvinnukutun" yön jäljiltä pihamaa on samassa kunnossa kun meikäläisen hyvä mieli - täynnä risuja ja loskaa. Yöllä sain taas nukuttua jotakuinkin 2-3 tuntia kerrallaan vartin tai 1½ tunnin valveillaolojen välillä. Yllättäen aamulla oli suoraan sanottuna paska olo. En tiedä mikä vaivaa, mutta faijan kuoleman (8.4.2004) jälkeen on silloin tällöin tullut näitä öitä, kun elämä ahdistaa, seinät kaatuu päälle ja lakanat on aamulla sotkussa kun on tullut painittua elämän kanssa.

Jotain positiivistakin toki on löydettävissä.

Kun maailma verhoutuu lumivaippaan jäävät kaikki rumat yksityiskohdat hunnun alle.