IRC-Galleria

Ennen leiriä ajattelin, että en kyllä missään nimessä rupea paasaamaan siitä kamalasti ja hehkuttamaan kuinka oli kivaa ja lisäämään miljoonia kuvia leiriltä, kun se on kauhea klisee leiriltä tulevien suhteen. MUTTA VOI HEMMETTI KUN SIELLÄ OLI NIIN IHANAA! EIHÄN SITÄ VOI VÄLTTÄÄ! argh. Kohta laitan kuviakin ja rupean tekemään videota niistä.. Vähän sama juttu kuin se että olin satavarma että en itkisi ja tulisi vaan kiusallista kun en välttämättä kiinny niin paljon. Mutta kävi ihan päinvastoin, kaikista tuli kamalan tärkeitä yhdessä viikossa ja pillitin ja nyyhkin ja porasin vuolaasti muiden mukana eilisiltana. Tänään vain vähän tultiani kotiin.

Kaikki, minä myös, lupasivat pitää toisiin yhteyttä, nyt vaan mietityttää että kuinkahan kauan sitä kestää. Loppujen lopuksi ihmiset tulevat läheiseksi ihmisten kanssa joiden kanssa tulee oltua paljon - yhdessaolo ja yhteiset kokemukset lähentävät, ei siitä mihinkään pääse. Ja yhdellä viikolla ei välttämättä pitkälle pötkitä jos kaikki asuu kaukana toisistaan. Ellei sitten järjestetä miittejä joissa on aina aika paljon ongelmia kun kaikilla on omia suunnitelmia ja matkatkin on ongelma kun ne maksaa ja majapaikkakin pitäisi olla matkan pituuden ja hinnan takia. Vaikeaa.

ANTEEKSI KUN OLEN NÄIN PESSIMISTINEN!
Tietysti haluan että pysytään kaikki ystävinä ja näin, mutta pelottaa vaan kun on ollut niin paljon varoittavia esimerkkejä ym.