Julma-Henrii Edelleen
Päiviä puhumatta, ne kuluu kulumatta. Just ja just jaksan vuokran maksaa, ruokaa suuhun laittaa. Nukun liikaa, silti vituttaa herätä, sirpaleet lattialta kerätä, ne on liian terävät, mä nukun liikaa.
Raportoin en sääli, ja tää on toinen ääni. Eka kuuluu sisällä pääni, toistan itseäni poistamassa itseäni. En uskonu, nyt uskon, raukka, aina kantapään kautta. HEITÄN ITSENI HOITOON, PISTÄKÄÄ MUT KUNTOON.
Taas itken palatessa se oli harhaa mut tuntu niin mahtavalta. Kävin sun luona mielelläni olisin jäädä siellä oli paremmin ku täällä. ELÄMÄNTAPA-KUSETTAJA KUSETTAA ITSEÄÄN: VIHREÄ RAUHOITTAA VALKOINEN PIRISTÄÄ. Ne kysymykset on vastauksia, ne voi padota, mut ne ei katoa.
PÄÄSETSÄ TERAPIAAN KUNHAN KUSET PURKKIIN KAKS KUUKAUTTA ENSIN, OLO ON VITUN POSITIIVINEN NIINKU SISKON HIV-TESTI. JOKA PÄIVÄ OMASSA KONGITIIVISESSA TERAPIASSA, KUKA VITTU SITÄ JAKSAA? YRITÄ OLLA SELVINPÄIN, TUIJOTA VERENVUOTOOS. MUL ON YRITTÄJÄN MAHAHAAVA, KAI NE HALUU ETTEN YRITÄ VAAN JÄÄN MAKAAMAAN. TUNGE NIITÄ VITUN LÄÄKKEITÄ SUUHUN JA PIDÄ SE PÄÄS KII. Kunnes ne flippaa tungetaan vankiloihin, alunperin oltas kuuluttu sairaaloihin. KUNHAN KUORI EI VUODA NI KAIKKI ON OK, OSTAKAA SILLE NYT VITTU ÄKKIÄ JOTAIN.