IRC-Galleria

Miks mun elämän pitää välillä olla tällästä et kaikki kaikkoo ympäriltä ja mikään ei suju niinku pitäis.Tällänen ei oo kivaa ja ajatukset ei pysy enään kasassa. Mä tiedän et osaan olla vähän omituinen mut en voi sille mitää tällänen mä oon ja tuun aina olemaan.Ei kenenkään elämä parane jos haukkuu muita ,siitä saa vaan paskan fiiliksen ittelleen ja muille. En ainakaa rupee muuttumaan kenenkään takia vaan itteni!. Tää elämä vaan välillä vituttaa kun mikään ei mee sillain kun haluais...
On tietty välillä näitä pieniä valopilkkuja jokka piristää päivää, mut sit taas tulee tällänen yksinäinen olo ja sellanen tunne et pitäis mennä nurkkaan yksin kyyhöttää pois kaikkien katseilta.Näinhän se vaan on , et jos jotain hyvää tapahtuu niin sit kohta tulee kaksinkertasesti paskaa niskaa.

Miks kaikki ei vois olla niinku sillon joskus pienenä, et tulisin iloseks siitä kun saat tikkarin kauppa reissulla tai elämä ilman stressiä, mut EI sekin on jo liikaa pyydetty. Kai tää kaikki johtuu siitä kun pitää kasvaa aikuiseks.Pienenä sitä aina toivo et ois vanhempi ja aateli et mitä tekeee sitten aikuisena,mut joo nyt se sit on toiste päin.Tietty aattelen et mitä teen sit kun oon aikuinen , mut haluisin kuitenkin olla taas pieni ja telmiä kavereitten kanssa hiekkalaatikolla ilman murheita ja oottaa jo seuraavaa päivää.Ei sillon pienenä tarvinnu aatella rahaa tai koulutusta/töitä.. Tai sitä että miltä näyttää.Tuntuu vaan välillä kun kävelee tua ulkona et ei kelpaa kellekkään kun kaikki tuijottaa vihasilla katseilla tai rupee nauraan.Kysymys kuuluu miks elämän pitää olla näin vaikeeta ?..