IRC-Galleria

Heiiiii...
katso kuinka hiljaa
kaikki käy
mutta vuodet on lyhyet
ja kun kuu ja aurinko ovat yhdessä taivaalla
minä kerään kaiken pihalle esiin ja poltan

niin
kirjat ja paperit
ehkä myös
huonekalut ja muistot
kaikki valheet jotka tulevat elämän tielle
kaikki hyvä mikä estää näkemästä
se on ruoste

savu nuolee raunioita
tiedäthän miltä tuntuu
lämmittää käsiään
palaneiden kotien tuhkassa

hei
katso kuinka hiljaa
sataa taas
tomu vuotten ylle
ehkä nämäkin murhaajankädet etsivät päätä
jota silittää ja tuntea maailman paino
se on ruoste

Oli lämmin kesäyö ja kylä nukkui
Poika hiipi ulos salaa äidiltään
Juoksi niityn poikki
Jossain käki kukkui
Maantien laitaan jalat veivät kuin itsestään
Poika istui kivellä
Rekka kiisi valtatiellä
Poika tuijotti sen perään
Kunnes ei kuullut enää ääntäkään

Sinä yönä heistä tuli ystäviä
Pikkupoika ja pikitie

Vuodet vierivät silloin vitkaan
Lähes yhtä nopeasti kuin nykyisin
Poika varttui pian nuorukaisen mittaan
Äiti tiesi ei kotonaan hän pysyisi

Ei malttanut odottaa
Mitä huominen tuo tullessaan
Osakseen aivan kuin luonnostaan
Oli juosta huomista vastaan
Aina huominen oli päivän edellä
Ja pikkupoika pikitiellä
Tie päättynyt ei maailmalta
Ei pysähtynyt taakseen katsomaan
Tieltä pitkältä ja lavealta
Ei pystynyt hän koskaan palaamaan

Ohi vanhan kotiseudun kerran ajoin
Kesäyöllä haikealla mielellä
Yhtäkkiä pienen pojan paljoin jaloin
Mä näin istuvan tien laidan kivellä
Mä vilkaisin peiliin
Poika vilkutti perääni
Ja silloin peilistäni näin koko menneen elämäni
Luoja yksin tietää minne vielä vie
Tuota poikaa pikitie