Eikai toi perjantai aluks nii erikoiselt vaikuttanu, perus duunipäivä.
Töistä ku pääsin kotio kävin kaupast hakeen vähä sapuskaa ja tolpan Koffelia. Siin sit kokkailin ja aloin maisteleen olusia, joskus ysin aikoihin/vähän jälkeen Matu ja Make tulee kyläilee, syömään pizzansa ja nauttimaan kanssa vähän olusia.
Olusia maisteltu, nälkäiset lapset ruokittu ja matka kohti nosturia lähtee hyvällä fiiliksellä, tosin perinteisesti hieman myöhässä.
Päästään nosturiin onnellisesti, harmittelen ku missasimme lämppäribändin ja lievensin tästä johtuvaa vtutusta oluella, kuten myös kumpparini.
Pari olutta myöhemmin Klamydia aloittelee, joten vikat huiviin ja kyynärpäätaktiikalla eturiviin. Lähes koko keikka tuliki sit palloiltua about eturivissä / viereises pitissä, jossa ilta sit saiki vähä epämieluisamman päätöksen.
Pari biisiä ennen lopetusta onnistun vetämään sadistiset pannut, ja ensimmäinen huomio lattialla maatessa on et oikeest jalast hävinny voimat kokonaan.. Nilkutan itteni sivummalle, käyn istumas hetken ja arpomas et mitäs ny kävi, jonka jälkeen siirryn ulos raikkaaseen kevätsäähän jatkamaan ihmettelyä.
Alkuperäinen epäilys oli et polvi sano muljumpsis, mut hieman myöhemmin huomaan että kyseessähän olikin nilkka.
Onneksi kone on hyvin voideltu keitolla ja matka jatkuu jatkoille Virginiin, tosin eipä tullu hirveesti laitettuu jalalla koreasti enäää siinä vaiheessa.
Jossain vaiheessa iltaa Virgin sulkee ovensa, ja noin tunnin seikkailun jälkeen onnistumme saamaan taksikyydin
(matkaseuralaiset ovat lisääntyneet Jaken ja jostain matkaan tupsahtaneen, hieman venäläisaksenttia vääntävän Zenjan muodossa..)
Taksikuski vie meidät ystävällisesti Markukselle, josta jatkan lampsimista kohti kotia.
Noin puoli kuudelta päätän tuupahtaa tyytyväisesti unten maille, herätys kuitenkin vasta seitsemän pintaan.
Herään vähän jälkeen 7 kun puhelin ja summeri laulaa kilpaa, nakkaan partsilta auton avaimet kadulla makaavalle Markukselle jotta pojat saa auton pakattua samalla kun keräilen kamerat ja muut rekvisiitat reissulle mukaan. Huomaan myös nilkkani olevan lievästi kipiä, mutta en anna asian häiritä. Vasta kun kengän jalkaan laittaminen osoittautuu mahdottomaksia alan pohtia josko jotain olisi hieman huonosti, mutta koska pojat odottelee jo niin en välitä tälläisistä pikkuseikoista vaan nakkaan toisen popon kaljojen kaveriks ja lähen pomppimaan autolle.
Matka seinäjoelle menee hieman unisesti, ei sentään ratin takana. Seinäjoen jamittelut oli loistavat, tosin massive angst iski ku ei itse päässy polkemaan. Kamera seikkaili ties kenellä, mitään tietoja siitä mitä sillä on kuvattu.
Jossain vaiheessa kävästään kaupassa hakemassa pientä evästä ja matkalla kuulostaa kuin olisimme ajaneet pienen mummon yli, mutta koska peileistä ei näy ketään/mitään jatkamme matkaa..
Takas hallille päästessämme joku huomaa pientä pihinää toisen takarenkaan kohdalta, ja hieman heikohkot ilmanpaineet.
Jamit loppuu, auto täyttyy ja matka kohti helsinkiä alkaa oluen voimin (tapahtuma oli päihteetön joten pidin pisset kiltisti autossa).
Bensiksen kautta pumppaamassa renkaat, tankin ja egot saamme hyvän vauhdin kotia kohti, kunnes tapahtuu jo jokseenkin odotettu.
Piff räks poks kriiks naks sanoo takarengas, joku hullu ehdottaa tien sivuun vetämistä mutta melko läheltä löytyvä huoltoasema vie voiton ja lähdemme tutkailemaan tapahtunutta.
Ja kyllä, paskanahan se on.
Onneksi kyydistä löytyy rengasasentaja Matu, joka oppiensa voimin löytää, irroittaa ja vaihtaa vararenkaan tilalle jotta matka pääsee jatkumaan.
Muutamaa olutta ja virtsataukoa myöhemmin hyydyn ja herään saapuessa espooseen tiputtamaan Patrik kotio.
Lopulta puolen yön aikoihin saapuessamme miun nurkille heitämme ylävitoset ja pohdimme josko baariin vielä, mutta ainakin omalla kohdalla ilta kääntyi kodiksi, ja nyt suihkunraikkaana pohdin josko vaikka ottais kunnon yöunet tähän väliin ja ihmettelis mitä sitä huomenna sais aikaseksi.
Tarinaa tuli niinmaan pirusti, asiaa hyvin vähän... referaattia tuskin tullaan näkemään, kuten ei myöskään kuvaa nilkasta, senverta sairas et tulloo viel banaania jos tänne pistelee