Kävelen pitkin vaaleaa hiekkarantaa. Sininen vesi hivelee varpaitani. Mutta mieleni on synkkä. Sydämeni on särkynyt, enkä osaa laittaa kaikkia pieniä palasia paikoilleen. Miten tässä kävi näin? Tästä piti tulla täydellinen loma.
*******************************************
Lähdimme porukalla Teneriffalle. Minä, Jonne, Jani, Helinä, Juuso ja Siru. Pakkasimme tavaroita Helinän ja Sirun kanssa. Mietimme yhdessä mitä ottaisimme mukaan. Tietysti uikkarit, meikit, kauniit puvut illalliselle ja muuta pientä mitä nyt lomalla tarvitsee. Sain ensimmäisenä tavarani survottua matkalaukkuun ja lähdin alakertaan tekemään välipalaa. Mietin kuinka yllättäisin Jonnen. Kukaan ei tiedä, että pidän hänestä. Ei edes Siru, vaikka kerron aina kaiken hänelle. En voi ajatella ketään muuta kuin Jonnea. Minusta tuntuu että hänkin pitää minusta.
*******************************************
Vihdoinkin pääsimme perille. Tylsän lennon jälkeen on ihana virkistäytyä altaalla. Menemme etsimään hotellihuoneitamme ja mietimme kuka menee kenenkin kanssa samaan huoneeseen. Päätimme arpoa. Siru pääsee Juuson kanssa ja Helinä Janin kanssa. Jonne ei näytä kovin iloiselta huomatessaan, että joutuu tulemaan minun kanssa samaan huoneeseen. Se oli taas isku sydämeeni. Menemme huoneisiimme. Sanon Sirulle meneväni altaalle ja pyydän häntä tulemaan perässä. Huoneeseen päästyään Jonne loikkaa sängylle ja katselee minua. Riisun päällysvaatteeni ja seison keskellä lattiaa vain alusvaatteissa. Huomaan Jonnen katselevan minua. En anna sen häiritä vaan jatkan asuni vaihtoa. Säikähdän, koska Jonne on siirtynyt taakseni. Hänen kylmät kätensä hivelevät selkääni. Käännyn ympäri ja lyön häntä. Otan bikinit ja menen vaihtamaan vaatteet vessaan. Saatuani päälle kävelen ulos huoneesta ja koputan Sirun ja Juuson ovelle. Juuso tulee avaamaan ja automaattisesti kysyn: Missä Siru on? Juuso vastaa Sirun olevan jo altaalla Helinän kanssa. Kävelen pitkin hassunvärisiä käytäviä aulaan. Melkein törmään Jonneen. Hän vain katsoo minua, siirtyy edestäni ja sanoo: Mene vaan eka. Suurinpiirtein juoksen altaalle.
Altaalla Siru on jo uimassa. Pyydän häntä tulemaan luokseni ja kerron mitä Jonne teki. Siru vain katsoo ihmeissään minua. Hän ei saa sanaa suustaan. Pyydän häntä sanomaan jotain. Sitten huomaan Jonnen tulevan kohti. Katson Sirua hädissäni. Hän ei osaa tehdä mitään. Yht'äkkiä Jonne kaappaa minut syliinsä ja hyppää altaaseen. Pinnalle päästyäni huudan: MIKÄ HELVETTI SUA VAIVAA? Jonne vain kuiskaa selittävänsä asian illalla ja ui kohti rappusia. Jään ihmeissäni katsomaan hänen peräänsä.
*****************************************
Illalliseksi on jotain tosi outoa ruokaa. Kyllähän se oli hyvää mutta se oli jotenkin niin outoa. Jonne istui vastapäätäni ja katsoi koko ajan minua. Hän hiveli jalkaani pöydän alla. Illallisen jälkeen lähdimme etsimään baaria. Muutaman korttelin päässä olikin sellainen. Menimme sisään ja tilasimme tyttöjen kanssa pink pantherit. Nautiskelimme juomiamme seka katselimme ympärillemme. Siellä oli tilava tanssilattia. Nousin ylös ja menin Jonnen luokse. Hän katsoi minua ihmeissään. Otin häntä kädestä kiinni ja takutin tanssilattialle. Juuri alkoi soida hidas. Painauduin kiinni Jonneen. Hän laski kätensä lantiolleni. Keinuimme musiikin tahtiin ja olin aivan haltioissani. Kunnes hän tönäisee minut sivuun. Katselen ihmeissäni häntä. Hän kääntyy ympäri ja lähtee pois baarista.
Rymyän hotellihuoneeseen. Join aika reilusti Jonnen lähdön jälkeen. Tietenkään en muistanut, että meillä on Jonnen kanssa yhteinen huone. Laitan valot päälle ja potkaisen kengät nurkkaan. Huojun sängylle. Ja tietenkin se on Jonnen sänky enkä tajua humalatilassani sitä. Lysähdän melkein Jonnen päälle. Hän kiljaisee säikähdyksestä ja minä sitten säikähdän kiljaisua ja putoan sängyltä lattialle. Hän nousee ylös ja katsoo lattialle. Naurahtaa ja nousee ylös. Katselen häntä. En ollutkaan ennen huomannut kuinka lihaksikas hän on. Hän nostaa minut ylös ja pitää pystyssä. Katson häntä silmiin ja suutelen. Jonne säikähtää sitä ja tönäisee minut kauemmaksi. Sen jälkeisiä tapahtumia en muista.
Aamu oli aivan kauhea. En ollut eläessäni tuntenut sellaista morkkista. Nostan päätäni ja huomaan Jonnen istuvan omassa sängyssään ja puhuvan puhelimeen. Hän ei huomaa minun heränneen. Kuuntelen puhelua. Jonne sanoo: Älä nyt kehtaa... Mitä mä sille oikeesti voin? Mitä sä oikeesti luulet? No okei... Tää jää sit tähän... Niin.. Älä itke.. Hei oikeesti.. Mä en vaan enää jaksa sua... Joo moikka. Siihen se sitten loppui. Jonne nousee ylös ja siirtyy istumaan sänkyni reunalle. Siirtää hiukset silmiltäni ja sanoo: Sara... Tiiätkö, että mä rakastan sua. Ethän sä tietysti kuule mua ku sä nukut.. Mut silti. Nostan pääni ja hymyilen sanoen: Kyllä mä kuulin.. Ja mäki rakastan sua.
Lähdimme Jonnen kanssa kiertelemään liikkeitä. Ostelimme kaikenlaista. Yht'äkkiä punainen jaguar-merkkinen auto kaahasi pitkin jalkakäytäviä. Minä kerkesin hypätä sivuun, mutta auto pääsi tönäisemään Jonnea. Katson paniikissa kun Jonne lentää parin metrin päähän minusta. Juoksen hänen luokseen ja yritän herätellä häntä. Kuulen jostain kaukaisuudesta ambulanssin sireenin. Nousen Jonnen mukana ambulanssiin.
En tiedä montako vuorokautta on jo mennyt. Lääkäri tulee luokseni ja selittää ettei Jonne enää koskaan palaa tähän maailmaan. En osannut muuta kuin itkeä. Juuri kun sain Jonnen itselleni menetin hänet. Sanon lääkärille, että ilmoittaa Suomeen Jonnen vanhemmille joiden kanssa voi puhua ruumiin kuljettamisesta. Lähden pois sairaalalta ja menen rannalle. Kuljeskelen ympäriinsä. En voi enää elää ilman Jonnea. Lähden kävelemään merelle. Mielessäni vain yksi ja ainoa. Kuolema. Olen kaukana rannasta. Sukellan aivan pohjaan. Haluan pinnalle hengittämään. Katson ylös ja se onkin viimeinen asia mitä näen.