Minä saavuin maailman rannikoilta
vuosikerta viineillä kastelluilta kallioilta
petolinnut saalista odottaa
tuhoon tuomittu lähetyssaarnaaja tupakkiaskin kanteen kirjoittaa
Minä silmät suljen, kun ilta tummuu
kanssas kuljen rantaan jossa aallot lujaa murtuu
ja kun ajatuksissa rakastelen
vapaus hiipii selliin, josta hetkeksi mä poistun houraillen
Tässä sellissä riutuu särkyneet sydämet
mä kanssas rakastelen taas ja taas ja taas ja taas
mä ristikon taakse heitän avaimen
ja kaipaus repii heikkoo rintaa, rintaa lähetyssaarnaajan
Lyijykynä piirtää kunnes loppuu
takakansi askista joka tekstin alla notkuu
satumaailman laineet liplattaa
suuren maailman lähetyssaarnaaja loppuun saakka häntä rakastaa