Kun muut nukkuu, minä valvon, pihalla pimeyttä yksinäisyydessä palvon. Haistelen pimeässä sateen kostuttamaa maata, kosteaa hiljaista en nukkua saata. Auringon nousu tekee jo tuloaan, vielä hetken yö esittää suloaan. Vielä hetken katson, en nukkua saata, tätä kaunista pimeyden peittämää maata. Vielä hetken, ennen kuin tyynyyn painan pääni, vaikka pääni sekois, sekin on pimeyden ääni.